Pissismummo tuli eilen kylästä ystävättären luota, joka asuu pari kilometriä etelään P.Mummolasta tässä kaupungissa, on jo asettunut eläkkeelle ja vast’ikään saanut omitta ansioitta ylennyksen mummoksi kuopuspoikasensa pesueen saatua kolmannen jäsenen. Ohhoh sitä mummokansalaisten pulina-iloa! Mummoksi pääseminenhän on, paitsi elämän jälkiruoka, myös kermakahvi, sorbettia kuumalla kinuskilla ja suklaanamu!

Noniin. Asiaan kuuluvat senttimetrit ja grammat kerrottiin ja siitä selvisi, että potra on poika. Kuvakin löytyi tuoreen mummon älypuhelimen uumenista. Tuore A.Mummo erehtyi vähättelemään, että ne nyt vauvat on kaikki samannnäköisiä ja silmätkin kiinni on eikä tästä nyt näy kuin päänuppi.  P.Mummo on jo tottuneempi, mukana pikkurepussaan on aina tuoreimmat kuvat Pikkuritarista ja Murusesta. Ja nehän esitellään aina hehkutusten kera.

Pöydässä oli tarjolla A.Mummon tyyliin seitsemää sortimenttiä herkkua ja kahvi oli hyvää. Kun talon isäntäkin rantautui ruusukuppien ääreen, kävi ilmi, että ukiksi pääsy on vähintään yhtä järisyttävä tapaus elämässä kuin mummouskin. Silmät loistaen ja suupielet hymiöllä kertoi tuo tuntemuksiaan ja me mummot säestimme onnesta hyristen.

Yhteisen pulinapussin vajaannuttua sopivasti P.Mummo hankkiutui kotimatkalle ja A.Mummo lähti saattamaan. Viisaana mummona otti hän sauvat, joiden piikkikärjet purivat mukavasti jäistä oikopolkua. Pissismummo siinä köpötteli kepeittä pyllähtämistä peläten ja selvittyään konaamatta kotiovelleen huokasi helpotushenkäyksen: jäinpäs henkiin!

Aimitäkö sosee. No kun tää sosiaalinen media kerta on somee nykyään, ni mahtaa muu sosiaalinen elämä sit olla sosee?

  • Kyllä tuo ukiksi tai papaksi tulo on vähintään yhtä järisyttävää kuin mummiksi tuleminen. Oma isäni ei muusta sitten puhunutkaan, kuin ensimmäisestä lapsenlapsestaan eli pojastani. Hän oli papalle niin suuri ihme ja onnen täyttymys, että itse en meinannut sitä aluksi edes ymmärtää. Kerran kun hoitivat poikaamme, oli isovanhemmille meinannut tulla riitaa, kun pappa halusi lähteä unilenkille, eikä huolinut mummia mukaan….

    Kommentin jätti Sari · maanantaina 19. maaliskuuta @ 10:22

  • En minäkään varmaan ymmärtänyt omien vanhempieni ilon suuruutta silloin aikanaan. Nyt taas tuntuu joskus, että ohitammeko oman poikamme ja miniämme, kun aina vaistomaisesti ensin tulevat ne lapsenlapset…

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 19. maaliskuuta @ 17:26

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.