AKT- ammattiliitto on kunnostautunut medianäkyvyydessä viime aikoina. Päivä päivältä putkahtelee uusia ihmisiä katkerine kokemuksineen julkisuuteen, rikosilmoituksia satelee ristiin rastiin, kiusatut parkuvat kohtaloaan ja väitetty kiusaaja hämmästelee, ettei tunnista itseään. Tämmöistä siis on miehisen alan ammattiyhdistystoiminta.

Kävin eilen lähikaupassa. Äijäkulttuurinen henkilö tukki ahtaan pikkukaupan käytävän kärryineen, levitteli kourissaan iltapäivälehteä. – Kaamea akka, tokaisi raivatessaan minulle tietä kassalle. En ehtinyt harmistua, kun jo tajusin, että kyse ei ollut minusta; lehden etusivulla komeili Hilkka Ahteen kuva. En jatkanut juttua, arvelin, ettei taida maksaa vaivaa.

Media myllyttää ja yleisö valitsee puolensa, kuka milläkin perusteella. Faktoja harvoin tunnetaan, eivät ne aina edes kiinnosta, kyse tuntuu olevan useinkin mielikuvista, joita julkisuus on luonut. Hilkka Ahde on saanut kestää tämänkin myllytyksen sen lisäksi mitä on kokenut työpaikallaan. Myös puolisonsa menneet synnit on kaivettu esiin jälleen kerran.

Mätäpaise on puhkaistava, että tulehdus pääsee paranemaan.    

  • Minuakin aina ällistyttävät ihmiset, jotka lehtijuttujen perusteella ottavat kantaa vieraiden ihmisten syyllisyyksiin tai persoonaan. Tämä loppui minulta, kun media leimasi erään tutun henkilön täysin perusteettomasti syylliseksi.

    Kommentin jätti annikki · torstaina 8. maaliskuuta @ 20:18

  • Mielellään uskoisi kaikista hyvää, median edustajistakin, mutta lakituvassa työtään tekevät ovat taatusti kyllä kyynistyneet kuunnellessaan osapuolten viattomuuden vakuutuksia. Usein se, joka ottaa asian puheeksi, on tai uskoo olevansa vahvemmilla kuin syyttämänsä, joka joutuu automaattisesti puolustuskannalle. Tästäkään asiasta emme sivullisina tiedä enempää kuin sen, että jotain mätää siellä on.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 8. maaliskuuta @ 22:11

  • Kun meillä ei ole televisiota ja kökötämme päivät pitkät Kallaveden jäällä muiden kököttäjien joukossa pilkkiavantoa tuijottaen, tietomme ATK-kohusta on pitkälti lööppien varassa. Käymme pilikkireissun jäläkeen lähikaupassa ostamassa maitoo ja leipee ja pikkasen muuta. Sullomme ostoksia pussiin. Samalla vilkuilemme lööpit. Ei siinä paljon saa valaistua asiaan.

    Mutta tuletkos visiitille blogiini ja noukit siellä haasteeni ja vastaisit siihen. Saa Pissismummokin vastata, jos hän haluaapi :).

    Kommentin jätti Lastu · perjantaina 9. maaliskuuta @ 19:27

  • Lööpit on huono infolähde, mutta lienee yleisin. Huomasin kassalle jonottaessa lehtitelineen Seiskan kannesta, että erotetulla ja erottajalla on ollut joskus jossain yhteydessä ’yhteinen illanvietto’. Hohhoijaa. Paras käsitys asioista mulle syntyy YLEn tv 1:n ajankohtaisohjelmista, joissa haastatellaan asianomaisia ja tehdään taustatyö hyvin.
    Kalaonnea teitillen, niin kauan kuin jäät kestää.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 9. maaliskuuta @ 20:00

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.