Illalla kävelimme Sanomatalon aulassa zimbabwelaistaiteilijoiden kiviveistoksia ihailemassa ja koskettelemassa. Kiven kauneutta, karheutta ja sileyttä! Olivat vaikuttavia kooltaan ja muodoiltaan. Tuntui kuin Afrikan kuuma tuuli olisi kulkenut tilassa ja lumi alkanut sulaa talviviimasta tulleiden katsojien hartioilta.
Vähän myöhemmin energisen Olari Eltsin johdolla soi ja leiskui Beethoovenin seitsemäs sinfonia Musiikkitalon salissa. Seitsemättä kuulee usein radiostakin, nyt konserttiyleisö otti villin ihastuneena vastaan tuoreen tulkinnan. Sielunkin kohmeet sulivat siihen.
Ihminen tarvitsee silmän, korvan ja kaikkien aistien kuumaa tuulta.
niissä veistoksissa jäin ihmettelemään, kun ne olivat niin samankaltaisia, vaikka tekijät olivat eri taiteilijoita.
Kommentin jätti Tuula-mummo vaan · perjantaina 17. helmikuuta @ 19:14
Tuula, saman havainnon tein. Piirteet olivat niin afrikkalaiset kaikissa veistoksissa. Tekijöiden sisäistetyt hahmot näkyvät muodoissa. Hauskaa oli, että sai koskeakin, meillähän näyttelyissä aina lukee isosti:esineisiin ei saa koskea!
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 17. helmikuuta @ 19:48
Kovasti teki mieleni niitä veistoksia käsin koskea, mutta ajattelin, ettei se ole luvallista. Hienoja olivat.
Kommentin jätti Tuula-mummo vaan · perjantaina 17. helmikuuta @ 23:52
Kiitos taidevinkistä, suuntaankin sinne tänään. Hienosti kirjoitit taidekokemuksestasi.
Kommentin jätti Marja Leena · lauantaina 18. helmikuuta @ 09:45