Kuljen metsäpolkua yksinäni. Muutama pakkasaste, auringonviiru ohjaamassa kulkua. On sunnuntaihiljaista. Mietin edessä olevaa sairaalakäyntiä ja taakse jo jääneitä. Miksi mielessä häilyy pelon tunteita, vaikka olen niin paljon paremmassa kunnossa kuin syksyllä. Ehkä nyt on voimia pelätä sekä samalla olla turvassa.

  • Pöydälläni on postikortti joka tuli sopivalla hetkellä!
    ”Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi”

    Kommentin jätti Pabloo · sunnuntaina 15. tammikuuta @ 18:04

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.