Henkilökohtaisen vuoteni saldossa 2011 on ollut piinaavaa kipua ja yliläikkyvää iloa. Asteikolla ja määrällä mitattuna kipu vei voiton, mutta unohtuu nopeasti. Ilo läikähtelee yli, säteilee pitkää ja tasaista lämpöä, pitää sydämen sulana, ei unohdu. Kokemustasolla kaikki on mennyt tasan.

Jos antaisin eläkevuosilleni oleellista määrittävän nimen, 2006 olisi Lähtö ja Paluu, 2007 Koti ja Kylä, 2008 Sukupolvien synty, 2009 Löytöjen vuosi, 2010 Suru ja Lohdutus, 2011 Kipu ja Ilo. Vain itse tiedän tarkkaan mitä näihin sisältyy, sillä kokemuksiaan jakaa palan tuolla toisen täällä.

Toivon voimaantuvani alkaneena vuotena, löytäväni edelleen ilon ja elämänvoiman lähteitä. Toivon voivani rohkaista ja ilahduttaa ihmisiä, joita kohtaan. Toivon rakkautta ja hyvää tahtoa ihmisten välisiin suhteisiin. Hyvää vuotta 2012 sinulle.