Vielä marraskuussa, luonnon kuoleman kuussa, on elämän hentoja värejä. Kuljin Toisen tukemana verkkaisesti kotikaupungin hautausmaalla, sytytimme vanhempiamme muistellen kaksi kynttilää muualle haudattujen muistopaikkaan. Jumala on heidän luonaan – ja meidän.
Minäkin kävin tänään hautausmaalla, yksin. Oli jo hämärää. Pyyhin nihkeällä kankaanpalalla kiven etupuolen. Sytytin kynttilän ja laitoin sen havuseppeleen keskelle. Katsoin vanhempieni päivämäärät, kuukaudet ja vuodet. Sanaton rauha ja kiitos tuli sydämeeni.
Kommentin jätti Tuula-mummo vaan · lauantaina 5. marraskuuta @ 23:24