ei syntymäjärjestys määritä kuoleman vuoroa. joudut hätkähtämään: siskoista nuorin jo meni. miten arpoutuvatkaan nämä lähdön vuorot. ei tarvitse olla valmis, pannaan valmistumaan hiljaisia, kivuliaita teitä. viereltä lähtevää hyvästellessä katsahtaa silmiin omaakin kuolemaansa.

  • Kaunis teksti ja kuva. Noin se menee, koskaan ei tiedä, kenen vuoro – ja parempi silti niin. Sitä on silti vaikea joskus hyväksyä, sitäkin että ihan lähellä kuolema on koko ajan, rinnalla kulkee.

    Kommentin jätti Katja · lauantaina 22. lokakuuta @ 20:58

  • Huomasin, että isoveljestäkin tuli jossain vaiheessa pikkuveli. Kun kolmekymppisenä menetin kymmenen vuotta vanhemman ainoan sisarukseni, isoveljen, en tajunnut, että jossain vaiheessa kasvan hänen ohiitseen. Sekin tuntui kipeältä. Ikä on niin suhteellinen käsite.
    Tuo irrota, älä takerru, sopii hyvin myös tähän pyhäinpäivään. Kukin vuorollamme.

    Kommentin jätti mm · lauantaina 5. marraskuuta @ 15:07

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.