Pissismummolaan ilmaantui muutama vuosi sitten Näkymätön Lapsi, jonka kanssa oli opeteltava  elämään. Aika napakasti se otti ruokahuusholliin kantaa ja ryhtyi määräilemään mitä meillä syödään. Viime kesänä Näkymätön Lapsi muuttui vallan uhmaikäiseksi. Jos sitä ei muistanut huomioida riittävästi, se riehaantui kärttyilemään Mummolle. Sitä tapahtui yhä useammin ja mitkä voimat raivottarella lopulta olikaan. Se painoi Mummoraukan yhteen sykkyrään ja pani ihan uikuttamaan. Poikakaveri kyytisi Mummoa Systeemin ovesta sisään tuon tuostakin kysymään mitä tälle onnettomalle tehdään. Systeemi teki parhaansa ja sai tilanteen rauhoittumaan. Kuukauden päivät olikin suht leppoisaa. Kunnes.

Syksyhän on tunnetusti sienien ja marjojen kulta-aikaa. Mummo haki torikauppiaaltaan suppilovahveronyssäkän ja päätti ilahduttaa Poikakaveria ja hiukan itseäänkin makoisalla sieniruualla. Näkymätön Lapsi oli myös edellissyksynä vielä kelpuuttanut sieniherkut listoilleen. Mutta annas olla, tällä kertaa se pani todella pahan. Mummo jo luuli viimeisen hetkensä tulleen, niin kovasti Näkymätön Lapsi  Mummoa kuritti. Eikä nyt riittänyt päivä tai kaksi, vaan toista kolmatta viikkoa Mummo on kieriskellyt tuskissaan, käynyt kolmesti neuvonhakumatkalla ja viimein taitaa toeta elämän puolelle, hitaasti ja varoen kuin yksiöisellä jäällä kulkisi.

Moni jo arvasi, että sappihan se Mummoa pitää kurissa ja nuhteessa. Systeemin jonossa ollaan, mutta pitkä ja kivinen (kirjaimellisesti) on näköjään tie leikkuupöydälle.

Mummo kiittää Poikakaveria, Esikoisen perhettä ja ystäviä, joilta myötätuntoa on saanut, erityisesti Ainotar-ystävää, joka saman helvetin läpikäyneenä osasi valaa uskoa ja toivoa. Pikkuritari esitteli yhdellä jalalla hyppimisen taitoaan ja Murusen hellyttävä hymy ihanasti lääkitsi.

  • Toivottavasti sinun ei tarvitse kauan odottaa leikkausjonossa.
    Minulta sappirakko poistettiin kauan sitten, ennen näitä nykyajan tähystysleikkauksia. Muistona operaatiosta on pitkä leikkausarpi palleassa. Inhottavat kivut jäivät leikkauspöydälle ja ovat pysyneet poissa.

    Kommentin jätti Simpukka · keskiviikkona 19. lokakuuta @ 23:19

  • Saman kävin läpi minäkin. Systeemi tosin käännytti kahdesti takaisin, kun arveli diagnoosin ihan väärin. Lopulta erään jouluaterian jälkimainingeissa löytyi kiviä kaulanauhallinen. Leikkaus oli nopea, toipuminen kesti jonkin aikaa (ja jollakin tapaa minulle oli henkinen kolaus hyväksyä, ettei keho toimi moitteettomasti vaan vaatii korjaamokäyntejä), mutta sienistä saa nauttia taas. Valoisaa ja kivutonta syksyn jatkoa & onnea leikkaukseen!

    Kommentin jätti Katja · torstaina 20. lokakuuta @ 12:31

  • Simpukka, minun tapauksessani on vielä kaksi asiaa solmussa, mikä tekee asian vaikeammaksi. On tämä kesällä löytynyt flimmeri, joka pitää kuulemma hoitaa ensin. En sitten tiedä tähystyksenäkö tehdään itse sappioperaatio vai avoleikkauksena. Arpiahan elämä jättää, eikö niin, kaikki eivät ole näkyviäkään.

    Katja, kiitos sanoistasi ja toivotuksista, olen todella ilahtunut kaikista positiivisista kommenteista mitä olen saanut. Aina ei ole helppo selvittää vatsakivun syytä, kun mahdollisuuksia on monia, mutta potilaan käännyttäminen on hänen kokemansa kivun väheksymistä.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 23. lokakuuta @ 12:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.