Kolmas Portti-blogin Annikki kirjoitti homingista eli kotoilusta kuunneltuaan Anu Harkin ohjelmaa. Tunnistin itseni mieluusti kotoilevana ihmisenä, joka nauttii kotona olosta  mitään erityistä puuhaamattakin. Myös tavanomaiset kotiaskareet: ruuanlaitto, pyykki, siivous ja pienimuotoinen askarointi pihassa tuntuvat enimmäkseen hyvältä. Monilla kotipuuhiin kuuluvat käsityöt, minulla niiden tilalla on lukeminen ja kirjoittelu.

Epäilen, että kotoilusta nauttiminen on syntyperäinen ominaisuus, jonka maalla syntyneet ja kasvaneet saavat äidinmaidossa. Kuten Annikki sanoo, alituiseen rientämiseen ja osallistumisvimmaan tottuneille urbaanikoille se saadaan kaupaksi tekemällä siitä trendi. Näin kai syntyi toinenkin naistenlehtien kovasti markkinoima trendi, downshifting, jolle myös keksittiin oivallinen suomenkielinen synonyymi, leppoistaminen.

Nuoret puhuvat himmailusta silloin kun ei keksitä mitään menoa tai meininkiä. Himmailu kuulostaa hiukan väheksyvältä, vähän kuin nörtteily. Millähän nuorikansakin oivaltaisi elämän leppoistamisen antavan kasvurauhaa. Ei elämää ole vain alituinen äärikokemuksissa rypeminen ja revittely. Parasta on kun on sopivasti liikettä. Me aikuiset voimme näyttää tässäkin lapsillemme hyvän elämän mallia. Tehdään kotonaolosta viihtyisää!

On kyllä totta, että eläkeläiselle kotoilu on luontevin elämänmuoto. Työvuosina on tultu ja menty ihan tarpeeksi niin työ- kuin vapaa-aikanakin. Se vain on niin ihanaa, kun saa elää oman luontaisen rytminsä mukaan. Ja kun on aikanaan nähnyt ja kokenut riittävästi elämää, tajuaa, ettei ole mitään oleellisesti uutta auringon alla.

Syksy on hyvä vuodenaika rauhoittumiseen. Kun ulkona sataa ja myrskyää on hyvä olla kotona. Kun tekee oikeasti mieli jonnekin, voi taas lähteä vaikuttumaan virikkeistä.

  • Himmailuterveiset kotomaisemiisi. Viime päivinä on ajatus kulkenut usein sinne suuntaan. (Huomasin että uusia talojakin keskustaan rakennetaan.) Jos etelään vielä muuttaisimme, valinta voisi olla paikkakunta mistä lähdimme pohjoista kohti. Kaunis on kaupunkisi. Ja sopivankokoinen.

    Mutta nyt Savossa on yllin kyllin hyvä. Välillä vain on niin ikävä lapsia ja lapsenlapsia siellä etelässä.

    Kommentin jätti Lastu · torstaina 13. lokakuuta @ 13:03

  • Hesarikin julkaisi jo uuden kaupunginjohtajamme unelman saada kaupungistamme keski-uusimaan manhattan. Arvaa vain onko ihmiset innostuneita, paikallislehden yleisönosasto kihisee suunnitelman torppaajia. Jos on toteutuakseen, niin sitten vain. Voihan siitä koitua jotain hyvääkin. Tai sitten ei. – Tiedän tuon ikävän. Aina siihen ei auta sekään että asuu lähellä. Olen myös huomannut lehdistä, että Kuopion tori on kaivettu mullin mallin. Mitähän siihen aiotaan. Toivottavasti ei pilata hienoa kauppahallia!

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 13. lokakuuta @ 19:21

  • Kyllä kaikenlainen kotoilu on täälläkin nyt in…tai olisi, jos voisi vaan olla kotona ja tehdä kaikenlaista mukavaa…kotoilemisiin!

    Kommentin jätti vilukissi · perjantaina 14. lokakuuta @ 07:26

  • ’Aika aikaa kutakin’, sanonta kuuluu ja pitänee paikkansa, kuten sanonnat yleensä – ne kun perustuvat pitkän aikajänteen kokemukseen. Sinä Vilukissi olet semmoinen näppärikkö, käsintekijä ja taitaja sekä vanhain tavarain kummitäti. Mahtaako aikasi riittää kaikkeen, mitä mieluiten puuhaisit. Kiva kun kerrot muillekin, hyvää mieltä käymme blogistasi ammentamassa tuon tuostakin!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 14. lokakuuta @ 13:57

  • Taitolaji tämä eläkkeellä olo taitaa kuitenkin olla. Uutta ja yllättävääkin löytyy. Meillähän myös tälle puolelle siirtyminen tapahtui eri tahdissa, naiset edellä niin kuin teillä ja muutamalla muullakin… Tasatahdin etsimistä tässä alussa… Niinkus varmaan tiedät…
    Uudissanan himmata opin itse asiassa eräältä Suomessa asuvalta thaimaalaiselta. Sanan täytäntöönpanon oppimisessa on mennyt enemmän aikaa. Eläkeläisen kiireet eivät tule niin tasaisesti kuin työelämässä, joten on opittava kiihdyttämään ja jarruttamaan uudella tavalla 🙂

    Kommentin jätti mm · maanantaina 17. lokakuuta @ 21:48

  • mm, hyvin sanottu tuo ”opittava kiihdyttämään ja jarruttamaan uudella tavalla”. Himmailu on eräänlaista hissukseen elelyä, mikä tässä vaiheessa vielä ei ole alituista (ainakaan terveenä ollen). Niinpä siitä on opittava nostamaan kierroksia hallitusti ja hallitusti niitä vähentämään.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 19. lokakuuta @ 11:42

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.