Kylän tyttöjen ja poikienkin jännittävä leikkipaikka, koulumatkan varrella. Tänne kokoonnuttiin joskus kesäiltaisin laulamaan ja paistamaan räiskäleitä nuotiolla. Silloin kallio oli korkea kuin vuori ja sieltä näki metsän ja peltojen yli kylän talot. – Aika madaltaa vuoret kallioiksi, riipii metsät puiksi, vaientaa leikit ja laulut. Maisema jää taakse, aukeaa uusi.

  • – Kunnes taas ikääntyessä huomaa, että loivaa katua puuskuttaa hitaammin, loivia mäkiä on ilmestynyt sinne tänne, joita ei aikaisemmin edes huomannut.

    Kommentin jätti Tuula-mummo vaan · maanantaina 26. syyskuuta @ 13:25

  • Tuula-mummolle kiitos ankeana alkaneen päivän valostamisesta uudella näkökulmalla! Tosiaan, näinkin tapahtuu. Mäet, joita on on ennen pyörällänsä polkenut ylös enempää miettimättä panevat nyt taluttamaan pyörää viimeisen kolmanneksen. Kolmas ikävaihe näyttäytyy näinkin!

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 26. syyskuuta @ 16:26

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.