Tällä viikolla olen ollut Toisen kanssa syksyn ensimmäisessä konsertissa pääkaupungissa. Se oli samalla myös tutustuminen uuteen Musiikkitaloon. Lähestyimme taloa rautatieaseman suunnalta kävellen, joten ensin kiinnittyi huomio sijaintiin. Talon vihertävä väri, laajat lasipinnat ja selkeä suoraviivainen muoto muodostavat Sanomatalon ja Kiasman kanssa hienon kokonaisuuden. Kauniit kukkaistutukset ja viheralueet pehmentävät näkymää eikä talo asemalta katsoen peitä eduskuntatalon jyhkeää pylväikköä. Sama mietityn tuntuisen harmonian vaikutelma syntyy talon sisältä ulos katsellessa. Pala tuhoutunutta makasiinia siinä maisemassa tuntuu oudolta riitasoinnulta. Ehkä menneisyydestä vain olisi päästettävä irti.

Sisätilojen arkkitehtoniset ratkaisut tekevät vaikutuksen. Käytävämäiset lämpiötilat tuntuvat ahtaammilta kuin Finlandiatalossa, mutta väliaikatarjoilu on paremmin järjestetty, pöytäpaikkoja myöten. Kirsi Kaulasen upea taideteos Gaia on todella vaikuttava korkeassa aulatilassa.  Konserttisali hätkähdyttää, mutta silmä tottuu nopeasti tumman ja vaalean kontrastiin. Parvet nousevat jyrkästi, mistä johtuu, että korkeita kaiteita on ja ne haittaavat jossain määrin näkyvyyttä alas lavalle.

Konsertti oli mielenkiintoisesti laadittu, aluksi kuultiin viuluduoa, sitten sellolla ja bassolla täydennettyä puhallinryhmää ja lopuksi jousiryhmää. Näin yleisö pääsi tekemään havaintoja akustiikan toimivuudesta ja eri soittimien soinnista salissa. Ja miten se sali soikaan! Oli ihmeellistä kuulla jokaisen soittimen stemma ja yhteinen sävelkudos tavalla, jota Finlandiatalossa ei koskaan. Tämä on musiikinystävän gourmetia.