Työelämä ja usein omakin vaatimustaso edellyttää itsensä ylittämistä, kykyjensä äärirajoilla toimimista. Ajan ilmiön nimi on 110 prosenttia – sillä moni kehuu tekemisiään ja moni työnantaja sitä tuntuu vaativan. Vastarintaliike, downshifting, pyrkii hitauteen jarruttamalla menemisen ja tekemisen vauhtia ja määrää. Johonkin näiden väliin jää yksinkertaisen elämän reseptillä elävä: tekee mikä on tarpeen, minkä hyvin ehtii niin hyvin kuin taitaa ja sallii myös elämälle mahdollisuuden ihanasti yllättää.

Yllätyksiä voi myös järjestää, itselleenkin. Milloin olet viimeksi käynyt kokemassa tai näkemässä jotain itsellesi ihan uutta, tavallisesta poikkeavaa, erilaista? Ne totutut ja mieluisiksi tiedetyt on niin helppo valita silloin, kun jotain elämystä kaipaa. Vaatii uteliaisuutta ja tietoista vaivaa valita jotain muuta, edes joskus.

Pääkaupungissa vietetään juhlaviikkoja joka syksy. Tarjolla on vaikka minkälaista tilaisuutta yllättää itsensä. Me kävimme pietarilaisen teatteriryhmän vierailuesityksessä, jossa kymmenkunta taitavaa miimikkoa ja klovnia piti yleisöä näpeissään erilaisin sanattomin tarinanpätkin. Liikuttavaa, koskettavaa ja hauskaa! Yhteisten sanojen puute ei haitannut. Eleet ja ilmeet, ruumiinkieli on ihmisille yhteinen.  

Minä esimerkiksi en ole urheiluihminen. Millään tavalla. Harva laji kiinnostaa vähääkään. Mitähän tapahtuisi, jos yllättäisin itseni vaikkapa jalkapallopelin katsomosta?