Aamulla puhelin soi kotona. Miesääni toivottaa hyvää huomenta.
– Täällä on sairaanhoitaja NN aluesairaalan kirurgiselta osastolta 4. Teidät on kutsuttu huomenna toimenpiteeseen meille. Osastollamme on täyttä, joten te menettekin osastolle yksi.
– Vai niin. Voiko muuten aamulääkkeen ottaa ennen sinne tuloa, muutenhan olen ravinnotta?
– Älkää ottako, saatte esilääkityksen sitten osastolla.
– Hyvä on.
Muutaman minuutin päästä puhelin soi jälleen. Sama mieshoitaja.
– Siitä lääkkeestä tarkennus, voitte ottaa sen kotona ennen lähtöä, kunhan se tapahtuu kaksi tuntia ennen toimenpidettä, joka on klo 8.
– Hyvä on.
Muutaman minuutin päästä puhelin soi jälleen. Sama mies.
– Anteeksi, että soitan vieläkin muutoksesta. Saimme kuitenkin järjestettyä teille paikan tälle osastolle. Tulkaa siis neloselle, mihin alunperin pitikin.
– Selvä, sinne sitten.
Puhelin vaikenee. Ehkä voin nukkua yöni rauhassa, ellei enää ilmene jotakin muutosta…
Heh, just noin. Multakin olisi varmaan mennyt yöunet ja usko asian etenemiseen. Onnea matkaasi!!
Kommentin jätti vilukissi · perjantaina 2. syyskuuta @ 17:33