– Siin hää tulloo eikä veeärrä olt puoltakaa tuntii täl kertaa jäles ajastaa, Huiskismummo kommentoi, kun Pissismummo astui junasta tietyllä asemalla täältä jonkinmatkaa koilliseen. P.Mummo oli joutunut odottelemaan jo kotiasemalla ja sitten vaihtoasemalla taasen. Vaan mikäpä kiire mummoilla. Perille pääsee aina, ennemmin tai – kuten junapelillä usein pruukaa – myöhemmin.
Huiskis ajaa hurautti asemalta mummoystävänsä nyssäköineen parin pakollisen välipysäkin kautta kiemuraisen metsätaipaleen läpi sinne, missä muuan tie loppuu. Siellä on honkatöyräällä mökki, sivummalla sauna, lukuisia katoksia eri tarkoituksiin, kaivo ja hyyskä. Honkien lomitse kuultelee järvenselkä, tällä kertaa pilviharmaana. Käytiin mökiksi, Huiskis viritteli tulen kaminaan ja nyssäköistä kuoriutui evästä ja tuliaisia. Tervetulokahvit oli siemaistu matkan varrella.
Yksi juttu on varma, kun Huiskis ja Pissis ovat koolla; puhetta ei puutu. Huiskis selittää ja aanailee, kädet vispaa ja koukeroi. Pissis kuuntelee ja kommentoi ja vuoroa vaihdetaan. Toinenkin varma juttu on: jossain vaiheessa mummot painuvat metsään. Kohtsillään nytkin käppäiltiin metsäteitä ja osuttiin kolmatta kesää myynnissä olevan kesäpaikan pihapiiriin. Apeana oli mökki ja hajonneen perheen elämisen jäljet jääneet korjaamatta. Kukat villiintyneet, tuuli työntänyt ruokolautan rantaan, ruoho valtoimenaan. Murtuneita unelmia.
Aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä. Huiskis jo painui järveen, kun P.Mummo vielä venytteli jäseniään ja loimehti terassille tekemään joogaajan aurinkotervehdystä. Mummot aloittivat päivänsä lempeällä rooibosteellä tykötarpeineen ja hankkiutuivat taas metsään. Jokainen polun varren kukka tuli nimeltä kutsutuksi, metsikössä laulajien aarioita arvioitiin, aurinkoisen aukean perhosia tervehdittiin iloisen ihastuksen vallassa. Polunhaara päättyi umpimetsään ladolle, jossa joskus oli ollut kattokin. Sen vierellä joku näkyy pitävän metsän eläimille ruokintapaikkaa.
Metsäreissun aikana Huiskismummon Humppaveikko oli ilmaantunut mökin pihaan ja viritteli tulta ekologiseen savustusuuniinsa. Käytöstä poistetun ja liesikantensa luovuttaneen sähköuunin alalaatikossa oli tulipesä ja savu nousi uuniosan reunoilta. Huiskis ropsi merisuolalla komean lohivainaan ja pesaisi pussillisen uusia perunoita höyrykattilan yläosaan kypsymään. Sopivasti kuumenneeseen savustusuuniin heitettiin pohjalle leppäkiehisiä ja sokeripaloja ja ritilälle nostettu kala. – Lepästä se vasta hieno aromi lähtee ja sokeri antaa väriä kalan pintaan, selitti Humppaveikko uteliaalle P.Mummolle toimenpiteitään. Kohtapa syötiin porukalla makoisa ateria savulohta, höyryssä muhineita perunoita, muutama tomaatti ja kurkkulohko makuiloksi sekä palan paineeksi kunnon ryypyt raikasta kaivovettä. Ei parempaa!
Päivätorkuilta heräiltyään H.Veikko ryhtyi saunanlämmitykseen ja Mummot lähtivät soutelemaan. Venereissun aikana tuuli vaihtoi vesillä suuntaa sen kymmenet kerrat, mutta henkäili sen verran kiltisti, ettei P.Mummokaan pahasti pelännyt, pitelipä vain muutekseen molemmin käsin veneen laidoista. Rantauduttiin pieneen saarentillikkaan, jossa on kalasääksen pesä, kolmatta kesää tyhjillään. Olihan mielenkiintoista nähdä läheltä tuo uljas rakennelma, jonka reunalla muuan lokki näkyi unelmoivan kalasääksenä olosta.
Kun Mummot palasivat rantaan, Humppaveikko oli vastantekopuuhassa. Hän oli tuonut tarpeet tullessaan, kun honkametsässä ei sopivia rauduskoivun oksia ole saatavissa. Vastantekijä opasti P.Mummoa, että vastaksen pitää olla kyynärvarren mittainen ja varren karhea. Hieskoivun oksa on sileäpintainen ja sen lehti tarttuu löylyissä ihoon. Humppaveikko sanoo osaavansa kyllä koivuvitsaksenkin kieputtaa, mutta on sanojensa mukaan laiskuuttaan ruvennut sitomaan vastakset näppärästi ohuella rautalangalla.
Pihassa Huiskis kysäisi muina mummoina onkos Pissis nähnyt muurahaisleijonaa. Semmoinen kuulemma on mökin pihassa käynyt. P.Mummo katsoi siihen malliin hitaasti, että Huiskis ehätti selittämään. Kyseessä on kovakuoriainen, joka kaivaa ja peittelee itsensä suppilonmuotoiseen piiloansaan hietamaahan. Siellä se väijyy uteliasta muurahaista, joka pysähtyy tutkimaan sormenpään kokoista kuoppaa ja joutuu napatuksi. Saman tien kertoivat Huiskis ja Humppaveikko kilpaa rantakäärmeestä, joka oli noussut uimasiltaan honkamökin pihamaastoon ja edennyt kiivaasti koko ajan vastapäivään ympyrää kiertäen metsään. Ihmeteltiin siinä oliko tuo joutunut peräti kesäillan valssin pyörteisiin.
H.Veikko saunoi ja heitti Mummoille hyvästit. Nämä jäivät keskenään pöristen löylyttelemään. Koivuntuoksuisesta saunasta kuului vastan läiske ja löylyjen välissä mummot kirmasivat järveen. Siinä oli kesäilta leppeimmillään. Ja mailleen menneen auringon punertaessa länsirannan taivasta jatkui pirtissä seestynyt tarina elämän menosta tältä kohtaa.