Nolous ei Pissismummolle ääres harvinainen tunne ole, onneksi ei alituinen seuralainenkaan. Eräänä kesäisenä päivänä Pissismummo sai kyllä nolotusannoksen oikein tuplana.

Mummo ennakoi mielestään hyvissä ajoin, että pillerilevy, jossa ne joka päivä otettavat ovat, tyhjeni uhkaavasti eikä lääkekaapissa enää ollut täydennystä. Tuli mieleen, että terveyskeskuksessahan näkyi olevan laatikko, johon reseptit saa jättää uusittavaksi. Mummo pyöräilemään reseptin kanssa paikalle.

Eteisessä oli vastassa taulurivistö, jossa kymmenkunta lappua. Niissä oli nuolia oikeaan ja vasempaan ja selostus missä asiassa pitää suunnistaa mihinkin. Kun on tämä supistettu palvelu kesällä. Reseptilaatikko löytyi. Yläpuolella kerrottiin kissankokoisin kirjaimin, että reseptin uusiminen vie seitsemän päivää. Eikä kannata soitella aikaisemmin.

Mummo aprikoimaan, ettei jäljellä oleva määrä riitä kuin neljäksi päiväksi. Opasteen lopussa luki sekin, että myös apteekin kautta voi uusia reseptin. Mummo kääntyi kannoillaan ja pyöräili apteekkiin selittämään tilannettaan. Ystävällinen poikafarmaseutti opasti, että apteekki faksaa reseptin terveyskeskukseen ja uusinta on luvattu viidessä päivässä. Ja että kannattaisi kyllä tässä tapauksessa mennä sinne itse, jos sattuisi jonkun hoitajan kautta saamaan asian hoidettua pikemmin.

Pissismummo peruutti apteekista, pyöräili takaisin terveyskeskukseen ja meditoi taas eteislappujen ääressä. Hoitajien vastaanottoaika oli mennyt siltä päivältä. Mummo otti jonotuslapun supistetun palvelun toimistoon ja istui odottamaan. Vuorollaan Mummo pääsi taas selittämään asiaa. ”Onko teillä resepti mukana, käyn katsomassa, jos joku lääkäreistä ehtisi vilkaista”. Mummo ojensi reseptin. Hoitaja katsoi paperia ja katsoi Mummoa. ”Eikö ne sanoneet apteekissa, että tässä on vielä kaksi satsia ottamatta?” Mummo punastelemaan: ”No kun en tainnut näyttää sitä reseptiä, kysyin vain uusimisaikataulua.”

Ja eikun takaisin apteekkiin. Hetken P.Mummo pohti toiseen apteekkiin menoa, mutta päätti kuitenkin ottaa nolotuksestaan kaiken irti. Poikafarmaseutti hymyili yhä ystävällisemmin. Mummo sai lääkkeensä ja totesi: ”Kuule, mummoilta kannattaa pyytää aina reseptiä nähtäväksi, mitä ikinä keksivät apteekista kysyäkin.”

Ja voisihan sitä tietysti itsekin vilkaista reseptiään ennen kuin lähtee poukkoilemaan minnekään, eipä silti. Vaikka olisikin mukava pyöräilyilma.

  • Pitipäs sattua, mutta oikeastaan kävi ihan hyvin. Ei tulekaan katkosta lääkkeiden ottoon, sekä pyöräily että raitis ilma tekevät hyvää:)
    Sattui tänään itsellenikin, että annoin kampaajalle viidenkympin sijasta kympin ja odotin käsi ojossa siitä viittätoista euroa takaisin.

    Kommentin jätti Simpukka · torstaina 25. elokuuta @ 21:58

  • Tämä on jotenkin tutuntuntuista. Paitsi että en pysty pyöräilemään, joten siirtymiset tapahtuvat autolla.

    Kommentin jätti Liisa · perjantaina 26. elokuuta @ 09:11

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.