Vaarilassa kukkivat ulkoikkunoilla vaaleanpunaiset Uuden Guinean liisat, amppelissa Karjalan neito ja tässä kirjoitusaparaatin vieressä viimeisin, pikkuinen Kiinanruusu, joka avaa yhden vaaleanpunaisen kukan kerrallaan ja jossa riittää nuppuja.

Ilmiselvästi tämän kesän väribuumi alkoi kehkeytyä Murusen syntymästä Esikoisen perheeseen. Mummelin oli tietysti ihan pakko viedä vaaleanpunainen pehmopupu kuiskimaan Murusen korvaan miten ihana pikku tyttönen hän on ja miten paljon häntä rakastetaan. Vanhempansa saavat pukea tyttösensä farkkumekkoon, jos heidän tyyliinsä kuuluu, mutta Mummeli ripottelee kotiinsa vaaleanpunaisia kukkia Murusen-onnessaan. Vaaria tuo suuresti huvittaa.

Väriterapiakirja kertoo vaaleanpunaisesta hellyyden, läheisyyden ja herkkyyden värinä. Vaaleanpunainen myös hoitaa kipuja ja rauhoittaa. Siinä toinenkin syy, miksi Murusen Mummeli on tarvinnut tänä kesänä ympärilleen vaaleanpunaista. Vaatetuksessa vaaleanpunainen vaatii vastaparikseen jotain voimakasta ja ryhdikästä, syvän vihreää, vahvaa violettia, sinistä tai mustaa. Mummeli ei itse pukeudu vaaleanpunaiseen huivia tai puseroa ehkä lukuunottamatta, mutta tunnistaa värin hoitavuuden kukkien kautta.

Mummelilla oli aikoinaan työtoverina nuori nainen, joka yli kaiken inhosi vaaleanpunaista väriä. Missä tahansa sitä näkikin, hän yökötteli ääneen. Samaisen väriterapiakirjan mukaan vaaleanpunaisen inho kertoo pahasta olosta, läheisyyden ja turvallisuuden puuttumisesta ja halusta unohtaa lapsuuden aikaiset torjutuksi tulemisen tunteet. En tiedä pitikö tuo paikkansa kyseisen henkilön suhteen, mutta jostain niin voimakas inho tietysti kertoo.

Sitäpaitsi Mummelia hoitava väri on aidosti suomeksi vaaleanpunainen, ei mikään pinkki!