Joo, kiitti vaa meil kaikil syntymäkarjalaisil, varsinkii teil, ketkä ootta ain heimolaisii tavates haikailleet, jot ei mikkää oo nii ko enne Viipuris. Siel olliit kesätkii semmosii ko kessiin pittää olla, päivä paisto alituisee ja nii ol lämmi jot syän sul. Maalaisserkku viel siihe, jot kärpäset suris ja hiki tippu heinämiehe nenäpääst.

No nyt on entiskesä täällä taas. Kolmatta jo peräkkäin mennään. Ei se mitään, jos lämpömittarit huitelee punaisella pari päivää, mutta kun tilanne on päällä viikon kaksi. Sandaali tarttuu asfalttiin ja varjoton parkki saunottaa. Eiköpä ala narina, ettei tätä hellettä kukaan kestä.

Tulin pihasta kitkemästä. Siellä kaikki rehottaa. Vettä on suihkuteltu joka ilta ja kukkamaa ilakoi sinistä, lilaa, keltaista, vaaaleanpunaista. Ei turhaan tullut kylvettyä lannoitetta kasvukauden alussa multiin. Näkyy rikkaruohotkin tykkäävän.

Mummo on niitä, jotka eivät hellettä diggaa eikä entiskesiä haikaile. Konstit on keksitty. Sisällä pyörii ilmaveivi. Suihkua saa aina kun tarvitsee. Kotonaan saa olla vilpoisimmassa tietämässään asussa. Pakko ei ole kuumimmalla kitkeäkään, jos ei jaksa. Mikä on ollessa.