Pitkäperjantai, jota siellä kutsutaan Suureksi perjantaiksi, ei ole ollenkaan pitkä eikä koko päivän pilvinenkään. Päivän kääntyessä iltaan auringon kajo punertaa ikimäntyjen rungot, lintujen laulu vaimenee. Merenlahti näyttää ylhäältä katsoen tummanharmaalta, vaipuva valo kiiltelee vesiläikissä jäällä. Kaupungin hengitys enemmän tuntuu kuin kuuluu jostain metsän ja lahden takaa. Tällä niemellä on rauhallista, vain kaukainen koiranhaukku lävistää hiljaisuuden. Puiden varjot venyvät kallioisella rinteellä yötä kohti valon väistyessä.

pitkäperjantainäkymä merenlahdelle

Aamulla olemme lähteneet kotoa ja saapuneet kohta perille Kulttuurikeskus Sofiaan. Ehdimme vain majoittua merenpuoleiseen huoneeseen, kun on aika mennä päärakennuksen ravintolasaliin lounaalle. Pöydät on katettu kuudelle, esitetään toivomus, ettei ketään jätetä yksin.  Satumme saamaan pöytäseuraksi  harmaakiharaisen leskirouvan ja perheen, jossa on kolme aikuista. Tapaamme heidät kolmella aterialla päivittäin ja tulemme tutuiksi. Seura osoittautuu mainioksi ja ruoka erinomaisen herkulliseksi kasvisruuaksi paastonajankin huomioiden.

railo perjantaina

Luen huoneessa Munkki Serafimin kirjaa Tie ylösnousemukseen. Kieli on kaunista, paikoin jopa runollista ja sanoma perustuu syvälliseen historian, filosofian ja teologian tuntemukseen. Suuren perjantain kohdalla kehotetaan lukemaan kaikkien neljän evankeliumin kertomukset Kristuksen kärsimystiestä. Pyhän Viisauden kappelissa on luterilainen iltapalvelus, jossa veisataan kärsimysvirsiä. Raili-rovasti puhuu lämpimästi inhimillisestä kärsimyksestä, josta jokainen saa osansa ja Kristuksen läsnäolosta ihmisen kärsimyksessä.

Pyhän Viisauden kappeli

Päivällisellä pöydissä puhutaan innokkaasti ruuasta ja resepteistä. Ajattelen huvittuneena, että mitä tarkempi paasto, sitä enemmän ruuasta puhutaan. Aterian jälkeen pianotaiteilija Riitta Ingelin avaa meille Bachin cis-molli Preludin ja fuugan johtoaiheet. Hän kertoo innoittuneena halunneensa joskus päästä soittamaan tämän kappaleen nimenomaan  pitkäperjantaina. Nyt se tilaisuus on tässä. Ruokasalin kolisevasointinen, parhaat päivänsä jo kokenut piano ei taivu kaikkiin nyansseihin, mutta auttaa kuulemaan jotain siitä, mikä musiikissa soittajaa – ja kuulijaa – innoittaa.

 

Suuri lauantai

Aamupalvelus Pyhän Viisauden kappelissa on puolen tunnin mittainen, sen toimittaa metropoliitta Ambrosius. Kuorona on kaksi miestä. Alkurukousten jälkeen luetaan profeetta Hesekielin 37:n luvusta ennustus kuolleiden luiden heräämisestä eloon. Mp. Ambrosiuksella on kovin hiljainen ääni. Ajattelen, että pöytäseurueemme naiset, jotka ovat valittaneet kuulo-ongelmia, eivät pääse osalliseksi dramaattisen tekstin sanomasta, mutta suitsutuksista ja rukouslauluista hekin saavat osansa. Palveluksen tunnelma on levollinen, päivä alkaa hyvin.

Palveluksen jälkeen mp. Ambrosius jatkaa Suuren lauantain teemasta kokoushuoneessa, johon pääsiäisvieraat kerääntyvät. Vaimeasti mutistu alustus on sisällöltään erittäin mielenkiintoinen. (Miksi kokoustilassa ei ole mikrofonia, mietin.) Kuulijat saavat kysyä ja moni kysyykin. Vastauksista rakentuu avara, tulkinnallinen linja raamatun teksteihin. Kuolleiden laakson ylösnousemus, josta profeetta Hesekiel puhuu, on mm. vertauskuvallinen ennustus siitä, miten Kristuksen ylösnousemus tulee uudistamaan hengellisesti kuolleet eläväksi seurakunnaksi. Keskustelu jatkuu aulassa pienessä piirissä, jossa pohditaan kristityn kilvoitusta arjessa.

pääsiäismunien maalausta

Lounaan jälkeen osa vieraista kerääntyy maalaamaan munia vesi- ja akryyliväreillä. Munat viedään yöpalvelukseen siunattaviksi ja paaston päättävälle yöaterialle tarjolle. Vesiväreillä tulos on hennompi ja luonnollisempi, akryyliväritys antaa komeaa metallinkiiltoa. Otan kaksi maalaamistani iltapalaksi, sen, joka kierähti kerran jo lattiallekin ja ehjän Toiselle, sillä emme aio lähteä pääsiäisyön palvelukseen.

Iltapäivällä teemme pitkän kävelyretken metsässä yleiselle uimarannalle asti. Sinne on kerääntynyt väkeä piknikille. Meluisa miesväki kärtsää makkaroita, huivipää-äidit grillaavat toisaalla kanafileitä. Täällä kuulee eri kielisiä keskusteluja. Uimarannan puoleinen lahti on jo sula, siinä joku surffaa, toinen lennättää leijaa, jotkut palaavat kanootteineen melomasta.

valmiiksi rikki ja ehjät

Illalla etsin saunaosaston, viivyn nautiskelemassa pehmeästä löylystä ja lopuksi saan uida omassa rauhassa täysimittaista allasta päästä päähän niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toinenkin innostuu lähtemään miesten vuorolla saunaan. Yöpalvelukseen lähtijät ovat jo menneet, kun napostelemme pääsiäismunia kivennäisveden ja hedelmän kera. Parvekkeeltamme näkee hyvin, miten kohvajään sulaminen etenee lahdella. Mailleen menneen auringon punainen hehku heijastuu sulakohdista. Pitkät kävelyt, sauna ja uinti antavat syvän ja virkistävän unen.


Pääsiäissunnuntai

Aamulla avaan oven parvekkeelle, aurinko loistaa takaviistosta harmaanlaikukkaalle jäälle ja peippojen riemullinen laulu tervehtii meitä. Aamiaisella on iloinen tunnelma. Leskirouva ja me olemme hyvin levänneitä ja virkeitä, pöytämme perhe on palannut yöpalvelusreissulta puoli neljältä ja on lievässä euforiassa paaston päättymisestä, pääsiäisyön juhlinnasta ja muutaman tunnin unesta. – Kristus nousi kuolleista!, huudahtelevat juhlijat kaikille iloisesti, osa vastaa: Totisesti nousi! ja me toivotamme samaan sävyyn hyvää pääsiäisaamua.

Perheen tytär kertoo stadin ortodoksinuorison slangitervehdyksen kuuluvan: Jesse stondas dödestä! Ja siihen vastataan: Totta Mooses! Naapuripöydän neitonen kertoo nauraen, miten pääsiäismunille kävi. Hän oli pannut maalatut munat parvekkeelle muovipussiin odottamaan yöpalvelukseen lähtöä. Kun hän meni hakemaan niitä, harakka oli muna-aterialla. Pussi oli nokittu rikki ja muutaman munan kuoret samoin. Sisus näkyi maistuvan. Onneksi osa säilyi ehjänä.

Raili-rovasti istahtaa pöytäämme. Hän on ollut muutamien kanssa läheisen luterilaisen seurakunnan yömessussa ja kotiutunut jo yhden aikaan. Hän innostuu kertomaan juttuja ja pian pöytäseurueemme nauraa niin hersyvästi, että muitakin kerääntyy kuuntelemaan. – Päivän aiheeseen liittyen, sanoo rovasti pilke silmäkulmassaan, – voisin kertoa Antti Kosusesta, joka palveli sodassa ja sai pitäjänsä sankarihautausmaalle asiaankuuluvan leposijan, johon pystytettiin puinen risti nimilaattoineen. Leski ja lapset jatkoivat elämäänsä miten taisivat. Vuosia kului, kunnes eräänä päivänä Antti Kosunen ilmaantuikin kotiin ja kuultuaan kuolemastaan meni sankarihaudalleen, kaivoi ristin maasta, nosti sen olalleen ja marssi pappilaan. – Tulin ilmoittautumaan elävien kirjoihin, hän sanoi. Rovasti katsoi tulijaa ja totesi: ”Kah, Anttihan se siinä. Monta olen haudannut, mutta sinä olet kyllä ensimmäinen, joka on noussut kuolleista.”

Pyhä Kolminaisuus

 

Jumalanäiti Kaikkien Murheellisten Ilo

 

Konevitsan Jumalanäiti

 

Kulttuurikeskuksen näyttelytilassa on taiteilija Maila Mäkisen ikoninäyttely. Käyn joka päivä katselemassa ikoneita. Erikoisen kaunis on Konevitsan Jumalanäidin ikoni, jossa Marialla on sulavan jään sininen mafori (viitta). Jumalanäiti Kaikkien Murheellisten Ilo -ikonissa Marialla on erittäin kaunis nimbus (sädekehä), johon kultaus on tehty säteettäiseksi. Kookkaassa Pyhän Kolminaisuuden ikonissa keskimmäisen enkelivieraan siivet ovat kauniisti levitettynä. Hienoja yksityiskohtia! Taiteilija on maalannut myös harvinaisempia aiheita, mm. Mooseksen, joka riisuu kenkiään palavan pensaan edessä. Mäkisen tyylille on ominaista maalata hahmoille korostumattomat kasvot, jotka sulautuvat kokonaisuuteen.

railo sunnuntaina

 

kaislikkoranta

Merenlahden toisella reunalla oleva sula hiipii yhä lähemmäksi. Istumme kivilaiturin nokassa. Aurinko hyväilee kasvoja, mutta selkää hytistää viluinen tuulenhenki. Railosta on tullut jo vesiväylä ja rannan sulavyö on levinnyt metrikaupalla. Joutsenpari askaroi pesää lintuluodon kaislikkoon, jonne kiikaroin. Toista luotoa hallitsee rähisevä lokkiyhdyskunta. Rantasulassa pulaavat sorsapari ja yksinäinen telkkä. Kalatiira syöksähtelee veteen ominaisella tavallaan saalistaen. Sepelkyyhky on parkkeerannut jäälle mököttämään. Sen matalaa huhuilua kuulee pitkin päivää metsästä. Arvelemme, että huomenna vesi vapautuu kokonaan, mutta me emme ole sitä enää näkemässä.

Lounaan jälkeen kuulemme kulttuurikeskuksen johtajan ansiokkaan esitelmän pääsiäisperinteistä. Asia on jälleen mielenkiintoinen, mutta hyvän aterian jälkeen reilun tunnin vaimea esitys on liikaa joillekin yön juhlineista. Päät nuokkuvat tiuhaan. Me ojentaudumme huoneessamme lukemaan ja otamme torkut. Toiset ovat jo ehtoopalveluksessa, kun herään. Jäämme sitten pois piispan vastaanotolta, joka on välittömästi palveluksen jälkeen kaikille vieraille. Pöytäseurueemme kuvailee värikkäästi millaista siellä oli.

jäiden lähtö merenlahdella

Toisen pääsiäispäivän aamiaisella hyvästelemme ja kiitämme talon väkeä ja pöytäseuraa yhteisestä juhlasta. Aamupalveluksen jälkeen lähdemme ajamaan Lappeenrantaan viedäksemme appivanhempien haudalle pääsiäisliljoja ja orvokkeja. Saan veljeltä tekstiviestin Lapsuusmaalta, että hän on parhaillaan isän ja äidin haudalla samoissa merkeissä. Illalla olemme taas kotona. Mieli ja ruumis ovat harmoniassa, olo levännyt ja virkistynyt. Siunattu pääsiäinen!

***

  • Olipa mielenkiintoinen kertomus. Elin mukana koko kertomuksen. Erityiseti minua puhutteli tuo ikoni Jumaläidistä, Kaikkien Murheellisten ilosta. Sekä jäänlähtökuva. Siinä on kovasti symboliikkaa särkymisestä, rikki menemisestä, elämän hauraudesta sekä uuden elämän lupauksesta, toivosta.

    Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 1. toukokuuta @ 20:18

  • Mehtäsielu-ystävä, voi ajatellakin, että pääsiäinen on talven jäähyväisjuhla – jäidenlähtö – josta kevät ja kesä lopullisesti murtautuvat esiin. Surut ja murheet meidän elämäniloamme jäädyttävät ja armollisen Jumalan rakkaus sulattaa…
    Sulamiskevättä Sinulle!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 4. toukokuuta @ 10:32

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.