Kylmä hulvahtaa sisään, kun postilaatikolle menijä jättää oven auki. Askeleet kuuluvat rouskivan jäistä pihatietä. Aurinko on noussut metsän sylistä, säkenöi hitaasti vajenevalla lumipenkalla. Aamun lehdet tuovat viileää tullessaan ja tuoksahtavat painomusteelta.
Keittiön ikkunasta näkee, että tiaispari nyppii vaahteran silmuja ja orava nuokkuu aidalla, vajan seinää vasten. Kauempana kadunvarren koivut punertavat jo. Työväki taloista on mennyt määränpäähänsä, kotiväki nousee leppoisaan, omatahtiseen päivään.
Pääsiäistä kohti menemme, päivä kerrallaan. Tapahtuminen on vähäistä ja pinnanalaista, hiljaista valoa on paljon.
Sitä minä kaipaan, huhtikuun huikeaa valoa, auringon hohdetta valkoisella hangella, pitkän illan sinisiä varjoja.
Kommentin jätti Simpukka · perjantaina 1. huhtikuuta @ 23:32
Hieno läsnäoloisen elämänkulun kuvaus!
Kommentin jätti annikki · lauantaina 2. huhtikuuta @ 12:17