Pissismummolan väki hiljentyi kotikatsomossaan kumpikin omalle valtaistuimelleen tarkkailemaan aikalaisasiaohjelmaa tv-kakkoselta. Siellä tarjottiin tiistai-illan ratoksi ns. keskustelua kahden toimittajahenkilön paimennuksella. Aiheena ollut Sosiaalinen media ei sikäli ole Mummon juttu, kun ei hän mainittuihin facebookiin ja muihin hommafoorumeihin ole menossa eikä sieltä tulossa eikä tiettävästi Poikakaverikaan.

Koska itse asia ei niin Mummoa näpännyt, keskittyi hän seurailemaan tapahtumaa. Nonnih, onpas toimittajahenkilöllä huomattavan pitkät sääret, huomattavan valkoiset caprit ja huomattavan korkeakorkoiset avokkaat. Punaistakin oli yläpäässä, mistä kaikesta tulee Mummolle mieleen Miitta-täti. Taisi sillä joku charmantisti harmaaantunut herrasmieskin olla kaverina. Huiskivat toisiaan korttipinolla, jossa kaiketi kerrotaan mitä pitää kysyä ja keneltä.

Koolle kutsuttu sosieteetti lienee ollut aikalaisasiassa ansioituneita hommaajia, muutama nainen miesjoukossa. Mummo pani merkille porukan pukukoodin kirjavuuden.  Kokenut asiapoliitikko oli tyylikkäästi kokomustassa, helminauhan ja helakanpunaisen pashminan kera. Nuorempi naisväki erottui miehistä lähinnä tukanvärillä. Parilla herralla oli tavanomainen puvuntakki-solmio-farkut yhdistelmä, muut epämääräisvärisissä lökövaatteissa. Suomalaismies sosiaalisessa mediassa.

Mummo tarkkaili porukan ilmeitä ja elekieltäkin. Siitä voi päätellä vaikkapa onko sosiaalinen media hyväksi ihmiselle. Mitä, onko hyväksi! Uurteisia, väsyneitä kasvoja, ilmeettömiä päänsä sisään umpeutuneita miehiä, nuorilla naisilla kaiken nähneen rävähtämätön katse. Nuorisotutkijanaisella oli sentään elävän ihmisen kasvot ja nettinatiiviksi julistetulla laulajapojalla silmissään pilkahdus unelmaa.

Vaan mitäkäs puhuttiin. Mummo epäilee kuulleensa muutamaan kertaan aikalaisasiasanoja, kuten vihapuhe ja rasismi. Varmuutta ei ole, syntyikö oivalluksia tai tultiinko mihinkään tulokseen, mutta mieltä oltiin kovasti taas. –  Tääki sosiaalinen media on niin tätä, tuumi Mummo. Ilmeetöntä ja intohimotonta pulinaa, päänsisäistä hommailua, jota liikuttelee puolesta tai vastaan rasismi ja viha.

  • Ei jaksanut koko(naan) hommailua katsoa tämä mummo, kun jotenkin on kai jo digitaalisesti syrjäytynyt (vai mikä se aikalaisuussana oli). Alkua kyllä katsoi ja kaipasi Petteri Järvistä paikalle. Miten nämä teemaillat ja vaalikeskustelut alkavatkin tuntua kuluneilta formaateilta? Sama kaava. 🙂

    Kommentin jätti Liisa · perjantaina 1. huhtikuuta @ 14:30

  • Niinpä, mikään asia ei oikeasti etene, uutta tietoa ei tule eikä keskustelut johda mihinkään. Saahan katsojakin olla kriittinen! Mikä lie, mutta alan olla kurkkuani myöten täynnä myös aikaisemmin antoisilta tuntuneita henkilöhaastatteluja (7.taivas; Inhimillinen tekijä). Katson enää Voimalaa, jossa vielä on jotain ideaa.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 1. huhtikuuta @ 19:01

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.