”Nainen ei ehkä voi ymmärtää tunnetta, mikä miehelle tulee, kun se saa pihassa keväisen sulamispuron oikein vuolaana virtailemaan”, ilmoitti Toinen postilaatikolta palatessaan. En väitä vastaan, mutta olen kyllä huomannut, että tuo seikka liikauttaa häntä joka kevät. Ehkä se on hänelle Kevään Merkki, kuten minulle mustarastaan aamuöinen vihellys kotimetsikössä tai joutsenten toitotus taivaanrannalla matkalla pohjoiseen.
Lumet katoavat vaivihkaa katoilta. Sulamisen tuoksut ja hajut pöllähtelevät puutarhoista, kadunvieriltä, pelloilta. Monena aamuna on satanut hetken uutta, valkeaa. Ei se muuta ajan suuntaa: jo 13. maaliskuuta Uudella mantereella alkoi Daylight Saving Time kansainvälisen kalenterin mukaan ja sunnuntaina Euroopan kalentereissa oli First Day of Spring. Lauantaina juutalaiset aloittivat puriminsa auringon laskiessa. Meidän laskiaisemme ja tuhkakeskiviikkomme on jo aloittanut kristillisen paastonajan. Ensi sunnuntaina siirrytään EU:ssa kesäaikaan. Kevät tapahtuu juuri nyt.
Katoavan kuun viikkoa mennään. Pohjoiset sanovat, että Lapissa on kahdeksan vuodenaikaa. Onkohan siellä jo hankikantokevät. Mikä on Sinun Kevään Merkkisi?
Valo. Ghanasta palatessamme huomasimme sen: nyt on valoa. Ei edes klo 17 ollut vielä pimeää! 🙂
Kommentin jätti Ansku · keskiviikkona 23. maaliskuuta @ 11:32
Paluumuuttajan keväänmerkki on tarkka: vieläkö voi turvallisin mielin hiihdellä saarimökille. Katsomme ympäristökeskuksen jäätilannetiedotukset huolellisesti: kuinka paljon on teräsjäätä jäljellä, miten paljon kohvaa ja milloin jää puikkontuu niin että se voi pettää hiihtäjän alla. Naskalit kaulassa eivät silloin paljon auta. – Vastuuta ympäristökeskus ei jäälle menemisestä ota. Itse on tehtävä päätös. Ehkä pidämme taukoa pikapuoliin ja odottelemme sulia vesiä…
Kevät tuoksuu, tuuli nostaa lunta ilmaan. Aurinko sulattaa jään.
Kommentin jätti Lastu · keskiviikkona 23. maaliskuuta @ 14:14
Kyllä se päivän jatkuminen on kevään merkki. Sen myötä luonto herää, muuttolinnut palaavat.
Lapsena piti päästä kevätpuroja kaivelemaan, pälvipaikoille paljain jaloin hyppimään.
Kommentin jätti Simpukka · keskiviikkona 23. maaliskuuta @ 23:46
Pihan reunassa on todella suuri muurahaiskeko. Yksi lämpöpäivä löysi huipun, mutta ei asukkaita ja nyt uusi lumi viimoineen pysäytti ajan. Vasta ensimmäinen kohmeinen kekokulkija tuo minun kevääni. Sitä vielä odotan.
Kommentin jätti erakko · torstaina 24. maaliskuuta @ 20:44
Minulle kevään merkki on kuovin pulinahuuto peltojen yllä. Se kertoo että routa sulaa maasta ja samalla vähän sydämestäkin.
Kommentin jätti Annikki · lauantaina 26. maaliskuuta @ 09:04