Olo käy vaimeaksi, kun kuume täristää, pilkkoo päätä, rinta rahisee eikä mitään irtoa vaikka kuinka yskii ja lopulta ei jaksakaan. Kolmantena päivänä jo ahdistaa henkeä, ihminen kömpii lääkäriin, valittaa elämänsä laatua, saa reseptin. Tulehtunut on, keuhkoputkisto, tiesihän tuon.
Herää perumaan sopimiaan, se on jaksettava, sitten valahtaa taas vuoteelle, yrittää lukea, kohta on unessa. Viisi päivää nappien nappailua, kuume ei täristä enää, pää tuntuu kutakuinkin omalta. Rinta rahisee yhä, aikansa kun jaksaa yskiä, irtoaakin jo jotain, jota syljeskellä, mutta ei rahina lopu, ei vielä. Konserttikin odotti, mutta ei kahta rahisijaa, yskänpuuskien raastamaa, ei.
Toisella täyttyy uusi vuosiluku, juhlijaksi ei nyt ole kummastakaan, siirretään tuonnemmaksi, jahka toetaan tästä. Iltahämärissä Pikkuritari joukkueineen pimpottaa yllättäen ovikelloa, laulaa Vaarille onnittelulaulua. Vaari ilahtuu kovin. BBC News valuttaa katastrofivirtaa, uhkaa ja tuhkaa tunnista toiseen. Asiantuntijat aprikoivat, äkkinäiset vetävät banderollinsa kadulle, sytyttelevät kynttilöitään. Aamu raahustaa päivää pitkin iltaan ja yö peittelee tautisilla unilla.
Kiitos kumminkin, kun jaksoit kirjoitella ja parempaa vointia kummallekin.
Kommentin jätti Tuula-mummo vaan · perjantaina 18. maaliskuuta @ 17:42
Parantumista
Kommentin jätti Ansku · perjantaina 18. maaliskuuta @ 23:33
Uni paras lääke on pillerien lisäksi. Hyvää vointia teille.
Kommentin jätti Simpukka · perjantaina 18. maaliskuuta @ 23:54
Paranemista! Tuppaavat tämän talven kuumeilut olevat sitkeää sorttia, joten malttiakin tarvitaan. Itse olin puolikuntoinen monta viikkoa vielä kuumeenkin jälkeen. Toivottavasti selviätte vähemmälle. Onnea Toiselle, mahtava saavutus vaihtaa vuosikymmeniä.
Kommentin jätti mehtäsielu · lauantaina 19. maaliskuuta @ 19:20