Oli sovittu likkaporukalla, että mennään seuraavana iltana naapurikaupunkiin teatteriesitystä katsomaan. Edellisenä iltana ryhmän veturi soitti ja houkutteli lähtemään saman tien aikaisemmin päivällä, voisimme katsastaa Miró-näyttelyn ja kenties osallistua työpajaan, jossa saisi tehdä omin käsin taidetta. Mietin jaksanko toista pitkää päivää peräkkäin, olin palannut pääkaupungin kulttuuririennoista myöhään. Yön yli nukuttuani olinkin taipuvainen muuttuneeseen suunnitelmaan.

Espoon Kulttuurikeskuksen tiloissa on runsaasti nähtävää: Kaupunginmuseo Kamu, Kellomuseo, Helinä Rautawaara-museo ja Emma. Taidetyöpajaan ilmoittautuneet saivat ilmaisen opastuksen taidemuseon Miró-näyttelyyn, jota käytettiin virikkeenä omalle työskentelylle.  Oli lystikästä hakata posliinia paloiksi vasaralla, liimata paloja levyneliölle, päällystää tasoitemassalla ja lopuksi huuhtoa massa posliininpalojen päältä, että värit pääsivät oikeuksiinsa. En ole ikinä tehnyt mitään tämmöistä, joten kokemus oli ainoa laatuaan.  Tulosta en menisi kovasti kehumaan, mutta ei se nyt mikään pannunalunenkaan ole. ITE-taidetta, ehkä.

Louhi-salissa oli illalla yksi viidestä loppuunmyydystä vierailunäytännöstä, saksalaisen Familie Flötzin Infinita. Ja kas, sekin oli ennen näkemätöntä: teatteria ilman sanoja; vain varjokuvia, musiikkia, naamioituja hahmoja, loistavaa mimiikkaa. Neljän miehen esittämänä ihmisen elämänkaari lapsuudesta päätökseen asti. Hurmaava esitys kirvoitti liikutuksen kyyneleitä ja sydämen pohjasta nousevaa naurua yleisössä. Elin musiikin mukana omia muistojani, ehkä visioin tulevaa vanhuuttakin.

Tässä opin sen vanhenemiseen liittyvän seikan, että mieltään voi muuttaa ja yön yli nukkuminen kannattaa aina. Toisenkin asian opin: mitä vähemmän ennakkoluuloja – sitä antoisampaa elämä on.

  • ITE-taide on yhtä hienoa kuin mikä tahansa taidemuoto! Olen kanssa jemmannut posliinia särettäväksi asti, mutta yhä se kokemus on kokematta, että olisin tehnyt jotain. Kiinnostaisi kyllä. Mieltään saa muuttaa, itselleen tulee olla suotuisa ja sopuisa!

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 16. maaliskuuta @ 14:16

  • Taidat Vilukissi olla oikeassa ITE-taiteesta. Voihan sitä tehdä jotain luovaa jälkeä, itselle uutta, jolla ei ole välttämättä myöskään arkielämän funktiota eli käyttöarvoa. Eläköön myös kaikkeen uuteen houkuttavat ihmiset ja mahdollisuuksia tarjoavat instanssit!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 16. maaliskuuta @ 16:20

  • Olen oppimassa tuota oman mielenmuutoksen mielekkyyttä ja luvallisuutta. Olen jo aikaisemmin oppinut sen, että lähipiiriteknisistä syistä on joskus syytä myös kertoa muuttaneenta mieltään. Muussa tapauksessa muille voi tulla sekava olo…

    Kommentin jätti mm · torstaina 17. maaliskuuta @ 21:00

  • mm, on olemassa tietty miestyyppi, joka rakastaa sanontaa: naisväki on niin tuulella käypää. Siinä on se sovinistinen vivahde, että ne on naiset, jotka muuttavat mieltään, mies kun minkä sanoo, se pitää. Menemättä enempää sukupuolten välisiin sotiin, voin sanoa, että sanani olen pitänyt, mutta riippuu asiasta, mikä mieli on pidettävä ja mikä mahdollista muuttaa..

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 18. maaliskuuta @ 16:38

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.