juna johon aioit on joka tapauksessa myöhässä. miksi läähätät. pitää vain tähdätä edelliseen ja odottaa rauhassa. on aikaa katsoa taakseen, taivaalle, metsän ja avaruuden rajaa, kaupungin siluettia. junien kolke on tauoton, ne lähenevät ja loittonevat, humahtavat ohi vauhdissaan pysähtymättä. kiskot kiiltelevät aamun valossa. asemilla odottajien hengitys höyryää pakkasilmaan. pitää olla aikaa nähdä tämä kaikki, kuulla äänet, tuntea ilmavirrat kasvoillaan. mitä näet, tulee aina ensin ja vasta kun kiire lakkaa ja silmät rauhoittuvat, kuulet sisäiset äänesi, ne joissa paljastut itseksesi. tämä on elämäsi eikä se ole ikuinen.

  • Hieno läsnäolon, pysähtymisen ja aistien avautumisen kuvaus, hetken joka voi piirtyä pysyvästi muistiin ja nousta vaikka vuosikymmenten päästä elävänä mieleen. Useimmiten olemme vain jollain osalla läsnä.

    Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 20. helmikuuta @ 20:17

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.