Ystäväni Wanharouva, 85 v, tuli ovelleen ilman rollaa ja keppiä. Hän oli ollut kaksi viikkoa kuntoutuksessa. Tuetta kävely oli jäykkää ja huteraa, mutta todellinen saavutus, sillä  pitkään aikaan hän ei ollut voinut liikkua kotonaankaan ilman apuvälineitä. Kuntoutumisohjelma oli tuottanut hienoa tulosta.  Hän esitteli suorastaan ylpeänä lausuntoa, jossa todettiin hänen olleen myönteinen ja aktiivinen kuntoutumisohjelmansa toteuttamisessa ja edistyneen hyvin.


Wanharouva oli kysellyt terveyskeskuslääkäriltä kuntoutuksesta useaan otteeseen jo ensimmäisen lonkkaleikkauksen jälkeen ja sitten uudestaan, kun toinen lonkkanivel oli uusittu. Tuloksetta. Viimein rouva marssi itse rollaattoreineen Kelan konttoriin kysymään onko kuntoutus tosiaan tarkoitettu vain työikäisille. Ei se ole iästä riippuvaista, vaan hoidon tarpeesta, oli vastaus. Siitä paikasta Wanharouva ryhtyi täyttämään Kelan vaatimia lomakkeita. Hoitavalta lääkäriltä tarvittiin ns. B-lausunto. Siis takaisin lähtöruutuun.


Tk-lääkäri oli edelleen nihkeä, selitteli, ettei nyt ehdi, kun on lähdössä lomalle. Wanharouva palasi lääkärin loman jälkeen. Sitten selitys oli, ettei kesäksi kirjoiteta mitään kuntoutuksia. Kesän mentyä Wanharouva iski täytetyt lomakkeet lääkärin eteen. – En lähde täältä, ennen kuin B-lausunto kirjoitetaan. Tk-lääkäri yritti vielä tarjota kuntoutukseksi terveyskeskuksen omaa allasvoimistelua, mutta kun Wanharouva ei antanut periksi, lupasi lopulta toimittaa lausunnon Kelaan.


Kuntoutusanomus hyväksyttiin Kelassa. Aikanaan Wanharouva sai kutsun kuntoutukseen ja ilmaantui asianomaiseen paikkaan. Hän sai kuntoutusviikkojen ohjelman, mutta alkoi kohta ihmetellä eikö ole tarjolla muuta kuin luentoja, uintia ja hyvää ruokaa. Kuntoutuslääkäri sanoi hämmästyneenä, etteivät rouvan ikätoverit yleensä jaksa muuta. Wanharouvalle suunniteltiin henkilökohtainen kunto-ohjelma opastuksineen. Joka päivä hän kävi kuntosalilla ja allasvoimistelussa ja tulosta alkoi näkyä. Hän sai kotiohjelman ja kutsun uudelle kuntoutumisjaksolle.

Varsinainen sisutar tämä vanharouva, vai mitä!

  • Loistavaa! Vanharouva on majakkani nyt. Olo on keventynyt. Niin sitä pitää! Kiitos tositarinasta esikuvallisesta 🙂

    Kommentin jätti Lastu · perjantaina 18. helmikuuta @ 21:50

  • Hyvä esimerkki siitä, mitä julkisen puolen hoidon saaminen nykyään vaatii. Sen ei pitäisi olla näin hankalaa, koska sisuttaria emme kaikki ole.

    Kommentin jätti Liisa · lauantaina 19. helmikuuta @ 12:56

  • Lastu ja Liisa, sisukkuus on hyvä ominaisuus, sitä parempi, mitä enemmän ikää tulee. Luulen, että itse kukin tulemme tarvitsemaan jonakin päivänä sitä sisua, jota jokaisessa on. Meillä on kaikilla ollut joku kuntoutumisen paikka, johon sitä on jo tarvittu – eikö niin!
    Liisa, olet oikeassa, tuo tässä huolettaa pitkin matkaa, että ihmiseltä vaaditaan sitkeyttä itsepäisyyteen asti, jos aikoo saada systeemistä hoidon, johon on oikeutettu. Kunnilla kun on omat taloustilanteesta ja poliittisista voimasuhteista riippuvat prioriteettinsa, joista nämä asiat ovat kiinni.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 19. helmikuuta @ 19:44

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.