Siitäkö sen tietää, kun alkaa tavanomaisesti sujuva elämänmeno jotenkin tahmaannuttaa? Eläkeläispariskunnan viikkokuviot alkavat tuntua liian tutuilta, toistuvilta ja ennalta arvattavilta. Kuten että tiistaina tekee mieli hakea leipomosta tuoretta ruisleipää, kun kaupasta pitää kumminkin hakea loppuviikoksi murkinaa. Että perjantaina on yleensä taas kauppapäivä, uuh, keksittävä ruokaa viikonlopuksi. Että maanantaina syödään tähteitä. Ja lauantaina siivotaan. Välissä on onneksi vapaaehtoiskuviot ja stadipäivät ja konsertit ja…

Syödä pitää säntillisesti ja joku järjestys on muutenkin tietysti hyvä olla, mutta joskus vain pännii. Sitten tuntuu ihanalta, kun Pikkuritari tulee ja rutiinit muksitaan luovasti uusiojärjestykseen. Toinen ei tosin kärsi meikäläisen tapaan vaihteluntarpeesta, jättäisi vain muuten mieluusti väliin jotain, siivouksen arvatenkin.

No, jos eläkeläinen on loman tarpeessa, pitää ottaa lomaa. Niistä rutiineista. Tällä kertaa se tehdään nyt eikä viidestoista päivä. Perästä kuulunee.

PS. Voivoi, taas on jostain rakosesta päässyt kasakaupalla robottiroskaa kommenttilaatikkoon viime viikolla. Pahoittelen kovasti, että roskia poistaessa katosi vahingossa muutama blogiystävien viimeisistä tervetulleista kommenteista.

  • Samat tunnelmat tänään täälläkin, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa. Arki ja sen toistuvat rutiinit ovat jähmettäneet paikalleen. Mikään ei oikein kiinnosta. Hammaslääkärissä käynti, päivän kohokohta kuvannee sitä mihin on tultu. Pian lomalle, irti arjesta.

    Kommentin jätti Simpukka · keskiviikkona 26. tammikuuta @ 14:49

  • Simpukka, Sinähän kävit Espanjan puolella taannoin, semmoisia pikku reissuja tarvitaan. Maisema vaihtuu hetkeksi ja taas katsoo arkeaan vähän aikaa virkuin silmin, eikö vain! Jähmeämpiä aikoja tulee väliin, liekö kokemusten sulattelua, jota sitäkin tarvitsemme. Täällä oli tänään mitä ihanin talviaurinkopäivä ja reippaasti pakkasta. Terveiset mimosamaan ystävälle!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 26. tammikuuta @ 20:11

  • Täällä päivän kohokohta taisi olla roskien vienti roskikseen…

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 26. tammikuuta @ 21:46

  • Voi, mm, tuohon ei paljon ole lisättävää 🙂 paitsi, että Mikko Rimminen (luen juuri Nenäpäivää) taatusti kirjoittaisi siitä reissusta puolitoista sivua ellei enemmänkin…

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 27. tammikuuta @ 10:45

  • Matkakuumettako ilmassa ;). Jos on, niin siihen tautiin on olemassa hyviä lääkkeitä. Jään kuulolle.

    Kommentin jätti Lastu · torstaina 27. tammikuuta @ 16:57

  • Monesti kokeiltu virkistyspistos!
    Siispä vaihtakaa maisemaa. Minulle sopii Lapin tunturit hiljaisena kautena. Se on totta, että ylhäällä näkee tunturin toiselle puolelle. Muuta hoitoa on olla ulkona väsyksiin asti, saunoa, syödä yksinkertaisesti, kuunnella musiikkia ja lukea, mistä eniten pitää, nukkua. Nautintoaa lisää, jos tulee halu kirjoittaa.
    Ajatus siitä, että mitään ei ole pakko tehdä.
    Olen suurtunturen kupeessa toukp-kesäkuun!
    Lumisesti Pabloo

    Kommentin jätti pabloo · lauantaina 29. tammikuuta @ 11:30

  • Hupaisaa, että minullakin oli äskettäin sama otsikko, eri syystä kyllä. Mutta jotain pitää tehdä, niinkuin sinäkin ilmeisesti olet tehnyt.

    Kommentin jätti Hilkka Niemelä · lauantaina 29. tammikuuta @ 20:16

  • Hei, täällä taas! Kylläpä sai korvien väli ihanasti merituulta! Vaikka ei oltu pitkällä eikä kauan, se oli se maisemanvaihto, mikä virkisti – niinkuin Pabloo tuossa toteaa. Tuulta on tänään kotimaisemassakin, muttei sellaista.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 30. tammikuuta @ 11:24

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.