Mukavat kahdeksan pakkasastetta oli aamutuimaan, kun talitintit kävivät lyhteellä ja eväsmökillään. Toinen haki kuusen tutulta myyjättäreltä, jolta aina on erinomainen laatukuusi saatu, isänsä kun niitä metsänhoitajan taidolla kasvattelee perintömaillaan eläkepäiviensä ratoksi. Tuolla kuusi vielä odottelee piha-aitaa vasten sisälle pääsyä.

Pikkuritarin porukaltakin tuli joulukortti, vaikka ovat luvanneet henkilökohtaisestikin tulla aattoa viettämään Vaarilaan. Siinä oli ihan omakätistä pikkuritaritaidetta. Kortti on tietysti kunniapaikalla odottamassa taiteilijan itsensä saapumista.

– Olen syntynyt vuoden pimeimpään päivään, hyvin olen silti elämässä pärjännyt, sanoi tarmokas ystäväni Vanharouva, kun onnittelin puhelimessa häntä. Joulun Lapsi, taivaallisen valon tuoja, on monelle nykyään hankala juttu. Meillä odotetaan ilolla sekä Seimen Lasta että Pikkuritaria vanhempineen, edellistä sydämen seimeen ja jälkimmäisiä ihan syliin.

  • Kuulostaa ihanan rauhaiselta. Hyvää joulua siis sinulle ja läheisillesi!

    Kommentin jätti Kirjailijatar · torstaina 23. joulukuuta @ 21:56

  • Toinen meistä paistaa kinkkua, tai siis uuni, mutta mies vahtii. Kun joulukultaset huomenna tulevat, saavat koristella kuusen. Muuten kaikki alkaa olla valmista. Tuntuu hyvältä. Olkoon teidänkin joulunne onnellinen omalla tavallanne.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 24. joulukuuta @ 00:38

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.