Tavallisena lauantaina meillä on usein kalan tuoksua, nytkin aurajuustolla maustetut lohirullat kypsyvät uunissa vihannesnyytti kaverinaan. Ennen kuin istumme pöytään, olemme jo imuroineet huoneet. Meillä on aina siivottu yhdessä. Tällä kertaa on pyyhitty hiukan kosteallakin, adventtifiilistelyä kai.

Ystävämartta kertoi juuri heidän tuoreimman siivousvinkkinsä kaikille, joita lähestyvä joulu ahdistaa: tolulla kostutettu villasukka sohvan alle, tuoksuu ihan vastasiivotulta. Varmaan hyvä kikka monelle, mutta minäpä olen fiilissiivooja. Kun siltä tuntuu, sitten siivotaan ja kun on siivottu, tuntuu pyhäisen hyvältä.

Lienen kai jotenkin outo, kun ei minua ahdista siivous, pikemminkin siivottomuus. Toinen meistä ehdotti tässä yhtenä päivänä kokeeksi, että voisimmeko jättää yhden viikkosiivouksen väliin, kun ollaan molemmat vähän kipeitäkin. Ajattelin heti paksuja pölymakkaroita kierimässä nurkissa. – Muuten kyllä, sanoin ja ilmeeni kai kertoi loput. Toinen huokasi alistuneena. Hän tietää.

Kala on niiin hyvää ja niiin terveellistä, mutta vaatii vimmatun läpituuletuksen ruokailun jälkeen. Pakkanen paukkaa nurkissa ja koneellinen ilmanvaihto hyrrää täysillä, mutta meillä tuuletetaan. Auttaisikohan tähän tolusukka?

  • Aistini pyytävät: saisinko palan kalaa, pikkuisen maistaisin vihannesnyytistäkin. Siivouslaiskimus olen ollut ikäni, joten ystävättäresi villasukka-tolu-neuvo tuli perille. Vielä kiitollisempi olen siitä, että samu sirkka, omatuntoni siivousrätti kädessään, koputtaa ja herättää. Kyllä minä kun sinäkin, ihan oikeasti siivoilen mutta kun on adventin aatto niin maanantaina :). Ehkä… Ei kun kyllä!

    Kommentin jätti Lastu · lauantaina 27. marraskuuta @ 21:54

  • Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia siivouksen jälkeinen euforia 🙂
    Hyvää adventtia Sinullekin!

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 27. marraskuuta @ 22:13

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.