– Päivää taloon.

– Hyvää päivää. Tervetuloa. Miten voin palvella? – Alan Toimiston pöydän ja koneiden takaa nousi mustiin puettu ja vakaakatsantoinen mieshenkilö.

– Ikimuori on poistunut kuvioista. Nyt tarvittaisiin semmoinen kiinni ruuvattava, joita teillä myydään. Päähenkilö on eläessään toivonut asiallista kirstua, jossa ei ole turhia kruusauksia.

– Otan osaa. – Syvä kumarrus Pissismummon ja Velimiehen suuntaan ei suistanut kuosistaan huolellisesti kammattuja hiuksia. Viileän asiallinen kädenpuristus sinetöi osanoton. – Meillä on kirstuja, useita malleja. Saanko pyytää tänne istumaan. Täytämme ensin toimeksiantokaavakkeen.

Seurasi muutamia asiallisia kysymyksiä, joihin vastaamisen hoiteli Velimies. Alan ammattilainen täytteli tiedot ensin paperille, naputteli sitten koneelle ja tulosti saman tien allekirjoitettavan version. Pissismummo silmäili sillä välin hyllyillä olevia kannellisia ruukkuja, useita malleja niitäkin.

– Saanko pyytää tänne alakertaan. – Alan toimitsija laskeutui edeltä kierreportaita. – Tässä reunassa ovat puukirstut, tuonnempana päällystetyt mallit, modernia tasaleveää ja vanhempaa ns. venemallia. Edelliset kahvoilla, jälkimmäiset ilman.

– Hmm. Ikimuori tahtoi valkoisen kirstun… Miten niin tuo on ”sädetetty”? Ai, että sädetys tarkoittaa laskoksia? Muori ei kyllä noista hapsukoista ja tupsukoista olis perustanu. Eikö teillä ole yhtään hapsutonta mallia?

– Ei ole valkoisissa. Tupsut saa irti, jos niin halutaan, mutta hapsunauhaa käytetään viimeistelyyn, sitä ei voi ottaa pois. Tuolla perällä on vielä yksinkertainen pahvimalli, jota käytetään etupäässä tuhkauksissa.

– Ai, tuo missä lukee ”kuntamalli”? – Pissismummoa nauratti mielessään se, mitä Ikimuori olisi tuhahtanut kuntamallista.  

Pissismummo ja Velimies neuvottelemaan, mikä näistä olisi ollut Muorille mieleen. Pissismummo arveli Muorin puistattelevan hapsukoita ja tupsukoita, Velimiestä taas ihmetyttivät jonkun kirstun jykevät kahvat. ’Venemalli’ tuntui molemmista kovin aikansa eläneeltä, vaikka toisaalta olihan Ikimuorikin, aikansa elänyt siis. Viimein päästiin sopimukseen, että annetaan tupsujen olla, kunhan on sirot kahvat. Kiivettiin taas yläkertaan sopimaan jatkotoimenpiteistä.

Ovi kilahti. Sisään astui kepin kanssa kulkeva vanha herra ja tervehti. – Onkos se kamera jo korjattu, tulija kysyi. Alan toimitsija katsoi kysyjää hetken vakaasti ja sanoi sitten kohteliaasti: ”Teidän kameranne ei ole täällä korjattavana.” Tulija mietti hetken vastausta, huomasi sitten ruukut ja  pakeni paikalta keppi kolisten. Pissismummo ja Velimies katsoivat toisiinsa ja pitivät pokkaa.

Asioista sovittua Pissismummo ja Velimies astuivat ulos Alan Toimiston kilahtavasta ovesta. Viereisen liikkeen näyteikkunassa näkyi olevan esillä kameroita.