Pyhäinpäivän aikaan Pikkuritari oli vaarilassa. Kakkosensa täytettyään hänestä on sukeutunut vallan mukava keskustelukaveri. Ensimmäinen EI-vaihe meni aika nopsaan ohi. Seuraavaa odotellessa on rattoisaa nähdä miten hänen mielessään raksuttavat eteen tulevat uudet asiat ja tilanteet.

Pikkuritari pani merkille, että Vaarilassa poltettiin paljon kynttilöitä. Täällä niitä oli lyhdyissä ikkunan takana, kotona lyhdyt ovat rappusilla. Vaarilan lipastolla oli Vanhan Mummon kuva ja sen edessäkin paloi kynttilä. Tutkittuaan tarkemmin Mummelin laatikoita, Pikkuritari löysi lisää kynttilöitä. ”Tämä pannaan palamaan”, hän ilmoitti määrätietoisesti ja ojensi kynttilälaatikosta löytämänsä punaisen pätkän. Sitten hän istui tyytyväisenä pöydän ääressä syömässä ja katseli kynttiläänsä.

Aina pöydän ääreen istuutuessamme me sytytämme Pikkuritarin punaisen kynttilän. Ja sydämessä läikähtää lämpimästi.

  • Ai että, niin läikähti täälläkin sydämessä, kun luin juttusi. Ihania nuo pikkuveijarit ja ritarit! Sulla on muuten kaunis kuva tuossa vieressä, oikea taideteos!

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 16. marraskuuta @ 08:15

  • Onpas hyvä kun Kolmanteen huoneeseen pääsee taas kommentoimaan. Ja täällähän palaa pieni punainen kynttilä:). Pikkuritarilla on hieno maku: punainen kynttilä ja lämmin lepattava liekki kutsuvat joulua.

    Kommentin jätti Lastu · tiistaina 16. marraskuuta @ 16:14

  • Jääkukkien kauneutta aika harvoin täällä etelässä saa talvellakaan ihailla. Tämä kuva on otettu Lapsuusmaalla jostain kylmätilan ikkunasta. Blogineuvojani Kuopus on laittanut sen tähän niin, että mystinen tumma aukko puhuu omaa kieltään. Valo tuli ikkunaan vasemmalta.

    Kynttilällä ja kynttilällä on eroa..

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 16. marraskuuta @ 23:03

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.