Olen kerrassaan äimistynyt tämän syksyisestä maailman menosta. Ei voi ymmärtää, mikä ihmisiin on mennyt, kun jokaisen vähänkin tukevamman tuulenpuuskan myötä mennään eroamaan kirkosta. Näin tunnekuohujenko armoilla ihmiset ovat? Olisiko syytä muistaa mitä Manu-pressa sanoi aikanaan: ”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan”.

Itse kukin toimii tietysti viisautensa mukaan ratkaisuja tehdessään. Medialle ei ole kunniaksi, että se näyttää taas toimivan tuulikoneena. Toimittajat eivät hallitse foorumiaan, haetaan äärimmäisiä mielipiteitä ja annetaan niiden ryöstää keskustelu. Kirkon ääntä pannaan konservatiivit ja poliitikot käyttämään tarkoitusperiinsä.

Kyllä on nyt mielensäpahoittajia tässä maassa. Syyt ovat itse kullakin ikiomat, äärestä toiseen, mutta lopputulos sama: pitää näyttää paha mieli metelillä ja tuomita toisin ajattelija. Se on hyytävää. Ihmettelen vakaumuksellisia kristittyjä, jotka käyttävät raamattua lyömäaseena. Siitä on Kristuksen rakkaus kaukana. Monesta piispastakaan ei irtoa muuta kuin varovaista mutinaa.

Tajusin lapsuusmaalla tutun kirkkoherran kanssa jutellessa, että kuohunta asian tiimoilla ei tunnu hetkauttavan kirkkokansaa muualla kuin kaupunkisuomessa. Maallakin on eri tavoin ajattelevia, mutta kukin saa olla vakaasti omaa mieltään. Pappi ei provosoinut kuulijoita uskonpuhdistuksen muistopäivän saarnassaan. Hän korosti Jumalan sanaa, mutta vaikeni tulkintaeroista. Kukin sai tukea näkemykselleen, jos sellainen oli.

Arveluttaa jo mihin porukkaan tässä kohta kirkon jäsenenä kuuluu. Kirkon seurakuntien aktiiviväessä (siis myös päättävissä elimissä) on jo nyt prosentuaalisesti enemmän konservatiiviseen raamatun tulkintaan pitäytyviä totuuden torvia kuin jäsenistössä keskimäärin. Onko maltillisilla, avaramielisillä ja yksinkertaisesti uskovilla kohta sijaa kirkossaan?

  • a.i.v.a.n!! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    Kommentin jätti vilukissi · maanantaina 1. marraskuuta @ 08:30

  • Arkeen paluuta harjoitellaan rauhallisissa tunnelmissa lehtiä haravoimalla.
    – Tämä teksti sai odottaa vuoroaan pitkään. Keskustelun laineet ovat jo lähes laantuneet, mutta mielenkiintoista tulee olemaan seurata mediamyrskyn vaikutuksia mm. kirkolliskokouksen päättäessä kohta piispojen ehdotuksesta kirkolliseksi rukoukseksi homoparien puolesta.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 1. marraskuuta @ 20:09

  • Tässä taitaa olla isommankin kriisin paikka luterilaisella kirkolla. Minusta on näyttänyt aivan päinvastaiselta, että liberaalipuoli on voittoisana marssimassa kirkossa ja valtaamassa paikat. Raamattuunsa konservatiivisesti uskovat ollaan ajamassa kirkosta ulos. Vaalit näyttävät suuntaa varmasti aika paljon.

    Kommentin jätti savisuti · tiistaina 2. marraskuuta @ 02:36

  • Niin, miksi ei tässä monelle rakkaaksi käyneessä kirkossamme voisi olla eri tavoin ajattelevilla kotipaikka, yhtä hyvin raamattuun tiukemmin pitäytyvillä kuin avarasti ajattelevilla, herätysliikeperinteessä kasvaneilla ja urbaaniin elämään sopeutuneilla. Ajattelen, että eri leirit eivät ole tarpeen, mutta kun niitä näyttää kuitenkin olevan, voisimmeko toisia tuomitsematta hyväksyä erilaisuutemme. Siinä toteutuisi rakkauden olemus Jeesuksen esimerkin ja opetuksen tavalla.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 2. marraskuuta @ 12:37

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.