Ootteko lukenu Vilukissiä? jos ette, nyt on aika. Nääs Kissilässä saa käydä nauraa hyrisemässä harva se päivä, niin mukavasti on viikset sirrillään sielä. Pissismummo käy hyväntuulenhankinnoilla Vilukissin osoitteessa tuon tuostaki. Taannospäivänä (26.8.) oli Kissilässä juttu astiakaapissa kuivuvista ballerinoista ja ikkunaverhokankaasta, josta piti tehtämän mekko. Ja kaikki alkuperäiskielellä, tottakai.

Siitäpä pullahtiki Mummon mieleen muinaishankinta joskus seiskytluvun alkupuolella. Mummo ei ollut sillon vielä mummo ja pelkkä pissis-aihioki vasta, nääs Pissiksetki tuli sanastoon vasta pari vuosikymmentä myöhemmin. Asiaan sitte. Pissismummoaihio oli päättäny vakaasti tykönäns, että sinkkuluukun (voi herrantähen, sinkut ja luukutki on tullu sanastoon paljo myöhemmin) – siis poikamiestyttöboksin uuden muuramelaverin patjalle on saatava musta peitto. Siis ehdottoman varmasti ja nimenomaan tietysti musta, kun laveri oli kerta valkoinen.

Pissismummoaihio ilmaantui Pääkaupungin Isoon Tavarataloon ja etsiytyi kangasosastolle, kun arvasi, ettei niitä sänkypeittoja nyt ainakaan valmiina missään mustia ole. Vaikka kuinka sielä syynäili, eipä ollut mustia kankaitakaa, ei ikkunaverhoiksi eikä muuksika. Ei vissiin olleet muodissa, kun kaikilla piti olla beessiä tai ruskeeta, torakanmyrkynvihreetä tai mitäkä nyt 70-luvulla siis piti. No, sivummalla siinsi silmään tummempia kangaspakkoja ja sieltäpä löytyi mustaa, oikein ihanan tuntuista, tarpeeksi tukevaa ja kauniisti laskeutuvaaki oli.

Paikalle saapui arvokkaasti harmaantunut herrasmies puolimetrinen keppi tanassa (juuei, hähää, mitäs luulitteki), siis mittakeppi ja kaulassa mittanauhaki vielä varmuuden vuoksi. P.Mummoaihio siinä häkeltyi vähä siitä herrasmiesmyyjättärestä, mutta osoitteli sitte sitä ihanaa mustaa ja pyysi mittailemaan oliko nyt kaks ja nelkyt tai jotai. Herrasmies katsahti hitaasti neitokaiseen ja yskähteli, että tämä on parasta ja kalleinta miestenpukuverkaa, mitä löytyy. Sanoi hinnanki, mikä aiheutti lievää huimausta mummoaihion päänseudulla. Vaan sanottu mikä sanottu, ei sitä nyt kehtaa heti perumaan ruveta. – Pannaan pakettiin vaan, reipasteli P.Mummoaihio posket punaisena.

Saattoi olla pikkasen laihaa syöntipuolella siinä kuussa, mutta olihan laverinpeite sentään parasta verkaa. Ja musta, niinku pitiki.

 

  • Kiitos kiitos Pissis!! Aivan nousi poskille puna kehuistasi! Mutta olisit kuullut kuinka nauroin silloisen mummoaihion herrasmiesmyyjättären puolimetriselle tanassa olevalle kepillekin, melkeinpä näin hänet kieputtelevan itseään varpailta kantapäilleen, kädet seläntakana yhdessä, mittailevan sua nenänvarttaan pitkin…Miten tämä elo onkaan muuttunut sitten nuoruusvuosien, sanastoaan myöden. Vieläköhän olisi myynnissä miestenpukukankaita…enpäs ole hoksannut edes koskaan kysyäkään! Kiitos vinkistä!! Vaikka Armani tai jotain…hehehehh

    Kommentin jätti vilukissi · perjantaina 10. syyskuuta @ 18:01

  • Liekö puisia mittakeppejä vielä kangaskauppojen myyjillä. Pissismummo ei ole mummovuosinaan ostanut kuin yhdet verhot. Valitsi hän vain kankaan, antoi mitat, pyysi leikkaamaan ja ompelemaan valmiiksi ja niin tapahtui. Mittaamista ei tarvinnut todistaa. Verhot haettiin valmiina ja ripustettiin paikalleen. Sitten aihiovuosien ei ole mustaakaan tarvinnut etsiä…

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 14. syyskuuta @ 21:14

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.