Jo toukokuussa arvaa sen olevan tulollaan, kun Pissismummolan kotikadulle ilmaantuvat tasaisesti hurisevien autojen joukkoon ärhäkästi pärisevät herhiläismopot ja jokunen miehekkäästi murahteleva prätkä. Kesäpörinä jatkuu siitä pitäen syyssateille asti. Mummo tietää, että liikenteen äänet kuuluvat kaupunkielämään, mutta viritetyt mopot ylikuuluvat.

Kesäkuun ilme on P.Mummon mielestä riehakas. Joka puolella juhlitaan valmistumisia ja häitä. Koulut ja oppilaitokset oksentavat kidastaan vasikkalauman, joka kirmaa vapaudenhuumassa ympäriinsä muista piittaamatta. Aikuisemmat vastaantulijat kyselevät toisiltaan loma-aikoja ja toivottelevat hyvää kesää. Ilmassa on epämääräistä toiveikkuutta, joka tihenee juhannusviikolla ja lässähtää aaton jälkeisen aamun valjuun valoon.

Helteisessä heinäkuussa Suomi-yhteisö viettää tunnetusti kuukaudenmittaista kesäpäivän seisausta. Yhteiskunnan rattaissa ratisee vain unelias rantahiekka, jos yleensä mikään. Tapahtuminen on ulkoistettu festivaaleille, herätysteltoille, huvipuistoihin, kesäteattereihin ja kokoyönkukkujaisiin, joitahan riittää. Henkilökohtaisempi kesäelämä valuu merelle ja saaristoon, huviloille ja mökeille, teiden tukkeeksi tai etelään.

Voi sinua, jos etsit henkilöä, jonka kuuluisi tietää normaalista arkiasiasta jotain. Jos vaivautuu paikalle, ovessa on tyly lappu. Puhelinvastaajat kaikavat kesähittiä: olen lomalla, hähää. Sähköposti vakuuttaa samaa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pissismummo on kerännyt kokemusta: terhakat kesäapulaiset vastailevat asiakkaalle iloisesti hymyten ’enpätuotatiiä’. Jos pyydät etsimään jonkun joka tietää, kesätollikka katoaa kuin maan nielemä.

Eurooppaperheen sesonki kuumenee elokuussa, kun meillä päin jo palaillaan lomauupumusta valitellen etsiskelemään koulukkaalle uutta reppua. Asiakas palaa toiveikkaana virastoon/kauppaan huolineen elokuun ensimmäisellä viikolla – kuullakseen: ’tää on mun eka päivä loman jälkeen, kysy joltain toiselta’. Sanomatta selvä, että se joku toinenhan on just kahvitauolla, ruokiksella tai  lähti just jonnekin.

Paikallislehdet julkaisevat lukijoiden herttaisia kesäkuvia ja ettei totuus unohdu myös ikävämpiä pikku uutisia. Lukija pidetään ajan tasalla hukkuneista, humalassa toisiaan teloneista, naapurin kissan ampuneista, mummon ryöstäneistä, rattijuopuneiden toilauksista ja asemalta ulkoistetuista polkupyöristä. Julkaistujen kännykkäviestien lukijakunta heristelee kirvestä toisilleen maailmankaikkeuden mikromurheista, jotka hellekesänä turpoavat elämää suuremmiksi.

– Kesä on ihanaa aikaa, tuumii Pissismummo. Suomessa sillä on ominaispiirteensä, joihin oppii ’pitkässä juoksussa’. Ja vaikkei oppisikaan, kesä on, kuten elämä.

  • Mietinkin juuri, miksi on niin pysähtynyt olo. Kesähän se tässä…

    Kommentin jätti mm · tiistaina 13. heinäkuuta @ 11:09

  • Niin – ja tänä kesänä erityisesti, kun hellerajoja rikotaan, sopii ilmojen piikkiin panna kaikki. Tosin Pissismummo on sitä mieltä, ettei säässä ole vikaa, ihminen tässä vain on sopeutumattomuuttaan ärhäkkäänä.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 18. heinäkuuta @ 13:23

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.