Poikkeuspäivän iloksi päätimme lähteä käymään Tampereella. On tullut jo niin monesti siellä käytyä, yöseenkin, että voi jo valita vain yhden jutun läkähdyttävän runsaista mahdollisuuksista. Hatanpään puistoalue on lempparini. Kartano Nukkemuseoineen on nähty, mutta ruusupuisto houkuttaa aina uudestaan sydänkesällä. Sinne!Vaan kuinkas sitten kävikään…
Rosariumista oli tehty yksityisen juhlan näyttämö, joka sulki ruusuiseen syliinsä Katariinan ja Thomasin suvun ja ystäväpiirin. Upeampaa kesäistä hääpaikkaa tuskin voi kuvitella. Aurinko korvensi tummissa juhlapuvuissaan hikoilevia herroja. Naisväen upeat hatut ja hulmahtelevat shifongit hehkuivat kilpaa ruusujen kanssa. Alempana lehtevässä puistossa kulkijoilla oli varjoisaa, järveltä hengähteli vilpoinen tuuli. Saatiin nauttia hääorkesterin letkeästi jazzahtavista sävelistä ja juhla-asuisten vieraiden pukuloistosta, kun he poikkesivat vilvoittelemaan puiden varjoon.
Puistoalueen toisella laidalla on japanilaistyylinen kivipuuutarha, jossa riippaoksaisen koivun alla penkillä on hyvä istahtaa hetkeksi, sulkea silmät ja mielessään hiljaa kiittää maan kauneudesta. Lähellä lorisee puro ja sorsapoikue kisaa kotilammessaan. Kolme kaunista kaarisiltaa ja upeat kukkaryhmät luovat romanttista tunnelmaa. Onni on kesäpäivä kauniissa puistossa!
– Mennäänkö Mamille syömään, kysäisin mielijohteesta suunnistaessamme kulkuneuvoon. Ei olekaan yhdessä kuljettu aiemmin Kanta-Hämettä ja Varsinais-Suomen tasaisia peltoja halkovaa tietä Mansesta Turkuun. Perillä Aurajoen rannoilla kaikasi outo meteli, jokilaivat pullistelivat janoista kansaa, telttakojuissa myytiin miekkoja ja kilpiä ja ennustettiin tarot-korteista. Kukkaistutuksin koristellulla rantapromenadilla vanttera sulhaskandidaatti keräsi aataminasuisena tytöiltä nimikirjoituksia nahkaansa kaverien naurunremakan säestyksellä. Polttarikulttuuria tulevan kulttuuripääkaupungin malliin.
Suunnistimme rantaravintolaan, jossa kaksi vuotta sitten olimme syöneet ekstraherkullista ruokaa ja saaneet erinomaisen palvelun. Epäilys heräsi kohta: ulkopöydät olivat epäsiistejä, tilaakin oli. Kymmenen minuuttia odotettuamme hymytön tarjoilija kävi nakkaamassa rasvaläikkäiset ruokalistat eteemme ja katosi. Pöytä klenkkasi mukulakivillä, emme saaneet sitä tasapainoon. Kun Tuomiokirkon kellon kajahti jo toisen kerran, meille riitti. Totesimme mennessämme: kaksi vuotta voi muuttaa niin paljon. Börsin bistrossa nälkä sitten taittui kelpo pihvillä ja palvelu toimi. Ei jäänyt ikävä keskiaikaan, ei.
Prinssi toi tuhkimonsa kotiin ennen pimeää ja aamulla nukuttiin pitkään.
Arboretum on minunkin mielipaikkani. Kun vien autoni huoltoon puoleksi päiväksi, vietän odotusajan puistossa. Otan mukaan kirjan, jota voin lukea penkillä, kun ensin olen kiertänyt katsomassa kaikki puut, kukat ja pensaat sekä käynyt kahvilla puiston pienessä kahviossa.
Kommentin jätti Obeesia · maanantaina 5. heinäkuuta @ 10:41
Matkaseuraasi olen taas liittynyt. Ensin äitini nuoruuden koulukaupunkiin Sortavalaan, sitten tyttärentyttären tulevaan koulukaupunkiin Tampereelle. Mieleen nousivat äidin kertomukset, muistot menetetystä. Nyt on vuorossa nuoren luottamus tulevaisuuteen.
Hauska oli Turussakin piipahtaa.
Kommentin jätti Simpukka · maanantaina 5. heinäkuuta @ 19:34
Obeesia, oletpa kehitellyt mainion autonhuoltoreseptin. Ruusupuisto on joskus ollut komeampikin, nyt emme nähneet kaikkea, kun emme menneet häihin kuokkimaan. Huomasin kahvilassa olleesta esitteestä, että toinen osa puistoalueesta kantaa nimeä Vihilahden puisto – se, jossa on kaarisiltoja, sorsalammet ja kivipuutarha. Todella ihana aurinkoisen kesäpäivän viettopaikka!
*
Simpukka, paikoilla on sielunsa, kauneutensa ja viisautensa – niin kuin ihmisen elämänkaaren eri vaiheillakin. Tampereella on Hatanpään lisäksi Pyynikki ja Pispala sekä ihastuttava Viikinsaari, joissa nyt emme käyneet. Turulla on tarjottavana hienot merelliset näkymänsä ja taide-elämyksensä. Keskiaikameininki ei meihin puraissut.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 6. heinäkuuta @ 19:13