Sitä kaivaa tietysti kuupalla verta ryppyisestä mummonnenästään ryhtymällä tämmöiseen* kirjaan. Arvaahan sen mitä siellä. Vaikka että ”ennemmin tai myöhemmin kaikki vanhemmat naiset alkavat muistuttaa Kylli-tätiä”. Vai niin, kohenee P.Mummo. Eikös kyseinen täti ole jo hautausmaalla. Ai että nimenomaan. No jaa, sinne päädytään ihan sukupuolesta riippumatta ennemmin tai myöhemmin. 
 
 Toden sanoakseen Pissismummo suosittelee kyseistä elämänohjeopasta jokaiselle huumorilla luettavaksi. Itsekunnioitus, parisuhde ja seksi näyttävät hallitsevilta aihepiireiltä, kun miesporukka ryhtyy laatimaan sääntöjä itselleen tyyliin ”Älä koskaan…”. Nämähän säännöt siis ovat miesten omaa käsialaa.
 
 Naisihmisen sopii toki hirnua itsekseen ja kommentoida miehen sääntöjä, jos mies ei ole kuulomatkan päässä. ”Viikset kertovat miehestä niin paljon”. – Minkä oikeaksi todistivat taannoin kansanedustajammekin. ”Mies ei voi pitää housujaan korkealla ja vaatia kunnioitusta.” – Jos housut taas roikkuvat siinäjasiinä, kyseessä onkin poikanen, aikamiehillä housut tuppaavat muistuttamaan jalkaan vedettyä perunapussia, mikä tietysti henkseleistä ei paljon parane. ”Jos huoneessa on sekä tyttöystävä että hiiri, miehen paikka ei ole seistä tuolilla.” – Juuei, tuolilla voi kyllä ihan istuakin, sillä hiiri ei sille pääse ja tyttöystävä lähti jo lujaa.
 
 Ihan hyviä sääntöjä ovat, tuumii Pissismummo luettuaan. Moni sopii yleiseksi elämänohjeeksi sukupuolesta riippumatta. ”Älä koskaan tee puhuessasi lainausmerkkejä sormilla”. ”Naarmuttamattomat siivousvälineet harvoin ovat sitä”. ”Nykyään tarvitaan jo lähes kaksi omenaa pitämään lääkäri loitolla”.
 
 Paras sääntö on numero neljätoista. ”Lopulta vanhus löytää aina tasarahan.” Siinä kohtaa Mummo repesi. Hilpeitä tyrskähdyksiä riittää aina kaupan kassalla.
***

*Säännöt, Miehen kirja; Nemo 2006; suom. Jyrki Lehtola engl.kielisestä alkuteoksesta The Rules.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.