Olen lauluihmisiä. Työvuosina aloitin kerran henkilökohtaisen projektin: tutustun uudistettuun virsikirjaan. Virsien osaaminen kun kuuluu kirkon työntekijän toimenkuvaan. Veisailin pari virttä kerrallaan, aamuisin ennen työhön lähtöä. Kaksi vuotta meni, kun kaikki oli kertaalleen laulettu. Voin sanoa: tutuksi tultiin.

Laulua kuuluu elämääni edelleen, mutta virsiä veisaan nykyään vain kirkossa. Ymmärrän vanhempien seurakuntalaisten moitteet virsikirjan uudistuksessa muuttuneista sanoituksista, mutta en enää sitä, että joidenkin harmittelu jatkuu, vaikka uudistuksesta on jo yli kaksikymmentä vuotta.

Virsikirjan sisältö hämmästyttää minua toisesta syystä. 632:n virren joukossa on raikkaita sävelhelmiä, valoisia ja oivaltavia sanoituksia. On vahvaa rukiista leipää sielunnälkään ja armon ja rakkauden sanomaa syntiselle. Yllättävän paljon kirjaan kuitenkin jätettiin tunkkaista patinaa, raskaansorttista valitusta, ikävästi jollottavia sävelmiä, murhetta ja vaivaa, kipua ja kuolemaa. Valitusvirsilläkin on paikkansa, mutta valoisia ja rohkaisevia virsiä on liian vähän.Perinnevirsiähän voivat halukkaat kokoontua veisaamaan herätysliikkeensä kesäjuhlille mielin määrin.

 Virsikirjauudistus vei kymmenen vuotta ja oli työläs prosessi. Tarkoitus oli päivittää ja elvyttää veisuuperinne. Mitä tapahtui? Kouluissa ei ole enää aamuhartauksia. Rippikoululaiset osaavat tuskin ainuttakaan virttä tullessaan eivätkä juuri enempää konfirmaation jälkeenkään. Kastejuhliin ei tahdo löytyä virttä, jonka vanhemmat ja kummit tunnistaisivat. Kirkkohäihinsä morsiusparit ehdottelevat maallisia rakkauslauluja. Haudoilla kanttori ja pappi saavat veisata kahdestaan Sun haltuus. – Näin ainakin suurten kaupunkien tuntumassa.

Jos kysyisit lempivirttäni, voisin vastata: niitä on useita, elämäntilanteesta riippuen. Yhdessä veisattu rakas virsi voi olla kokonaisvaltaisen hyvä kokemus.

  • En tiedä, onko totta, mutta joltain blogilta pongasin, ettei koulussa lauleta enää Suvivirttä! En tiedä, onko asiassa perää, mun pitääkin oikein kysyä ekalta vastaantulevalta opelta. Kamalaa, jos tämäkin perinne katkeaisi. Laulamisen lahja on hieno ja suuri taito. Itselläni sitä ei ole ollenkaan…ja se on erittäin harmi, koska tosissani haluaisin laulaa! Jumalan kämmenellä on yksi lempivirsistäni. Olet oikeassa; valoisia ja rohkaisevia virsiä on liian vähän!! Niitähän me ihmiset arjessamme tarvitsemme!

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 18. toukokuuta @ 21:05

  • Kuulin radiosta, että koulut saavat itse päättää asian, mutta Suvivirren laulamista ei mikään taho kiellä eikä voi estää. Ehkä joku sellainen koulu, jossa on paljon maahanmuuttajia, on päätynyt jättämään virren pois. Eri asia on, osaako sitäkään kohta kukaan, jolleivät opettajat laulata ekaluokalta alkaen oppilaita.
    Yhdessä laulaminen on juuri siksi mukavaa, kun siihen voi osallistua, vaikka olisi mielestään lauluäänetön…

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 19. toukokuuta @ 12:58

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.