Sangasten linna

Viron kävijä ei voi välttää linnoja ja kartanoita, sillä ne liittyvät vahvasti maan historiaan ja ovat virolaisille ylpeyden aihe. Mekin kuljeskelemme Viljandin Linnoituksen raunioilla ja keltavuokkojen valaisemassa puistossa. Vierailemme myös restauroitavana olevassa Kõpun kartanossa ja Sangasten komeassa linnassa, jossa meille osuu oppaaksi varsinainen drama queen. Hän kertoo mainiolla suomea muistuttavalla kielellä ja voimakkaasti elehtien paikan historiasta kummituksia unohtamatta, tottakai. Päivän lounas nautitaan Pühajärven kartanokylpylän pubin puolella ja sen jälkeen kuljeskelemme rantapuistossa. Pysähdyn kuuntelemaan 700 vuotta vanhaa tammea nurmikkoaukean keskellä. Puun runko on todella valtava ja oksat kohoavat pyörryttäviin korkeuksiin. Mitä kaikkea se onkaan nähnyt ja miten kestänyt aukealla paikallaan säät kuin säät?

Pühajärven Sodantammi, 700 v

Olustveren kartano osoittautuu varsin eläväiseksi paikaksi. Opastava johtajatar ei tarvitse tulkkia esitellessään paikkaa. Kartanossa toimii maatalousoppilaitos, jonka 350 opiskelijaa valmistuvat agronomeiksi; tutkinto vastaa Suomen agrologitutkintoa. Kiertelemme alueella, jossa on mm. keramiikkapaja, hevosajoneuvojen pienoismallien museo sekä hieno kokoelma oppilastyönä täytettyjä lintuja. Kuulemme lintujen täyttäjän kuolleen konservoinnissa käytettyjen aineiden aiheuttamaan myrkytykseen. Talleilla näkyy ulkoaitauksessa kolme komeaa hevosta.

Olustveren kartanossa

Meille on tilattu lounas ja kartanon keittiössä on pientä paniikkia, kun aamulla ennen tuloamme alueelta katkeaa sähkö voimakkaan tuulen kaadettua puun linjalle jossain kauempana. Vessat toimivat ja on valaistu kynttilöin, takoissa palaa tuli. On oikein kodikasta syödä saarnipuulla paneloidussa ruokasalissa annosta, jossa on kolme perunaa (erittäin maukasta keltaista lajiketta), puolitoista lihapullaa ja sinapilla maustettua kastiketta. Luvattu juustokeitto jää saamatta sähköongelman vuoksi. Toteamme, että naapurimaan ruoka on yksinkertaista, mutta erittäin maukasta. Tämä on ainoa paikka, jossa annokseemme kuuluu tuoretta salaattia, yleensä lisäkekasvikset ovat kypsennettyjä. Jonkinlaista jälkiruokaakin on kehitelty.

Pühajärven rentukat

Kukat näyttävät viluisilta, mutta nostavat teriönsä heti, kun aurinko vilahtaa esiin. Puistot ja tienvarsimetsiköt ovat vuokkoja keltaisenaan ja valkoisenaan, sinistäkin osuu silmiin pari kertaa. Käenrieskat, scillat ja esikot täplittävät vihreää ruohoa ja iloiset rentukkaryppäät reunustavat jokivarsia.

*jatkuu

 

  • Olet samanlainen kuin minäkin; jäät kuuntelemaan ja kuulemaan, mitä tarinaa puulla(kin) ja linnalla on kerrottavanaan…voi kun ne kaikki kuulisi, saisi katsoa kuin vain elokuvaa, kun linnanrakentamisesta asti juttu alkaisi.

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 12. toukokuuta @ 17:00

  • Kyselin mieheltäni, mikä on hänen lempiruokaansa, Vastaus oli melkein sama kuin mitä saitte ko. kartanossa: mahdollisimman yksinkertaista. Siitäpä on hyvä aloittaa yhteiset eläkevuodet. Ei turhia kommervenkkejä syömistenkään suhteen.

    Olisi kiva olla ikivanha puu, paljon nähnyt. Tuoko ikä viisautta?

    Viroon meillä suomalaisilla on erityissuhde.

    Kommentin jätti Lastu · keskiviikkona 12. toukokuuta @ 18:21

  • Vilukissi, et kai ole puiden halaajakin – minä nimittäin olen sitä lajia. Tammi oli paksuin ikinä näkemäni, halaus ei ylettynyt puoliväliinkään, varmaan ainakin kolmen aikuisen kädet olisi tarvittu. Puilla on sanaton viestinsä.
    *
    Lastu, ihmettelimme tosiaan, miten maukasta perunaa heillä oli, muuallakin siellä. Kyllä yksinkertaiset ja selkeät maut voittavat monesti ’taiteelliset’ ravintola-annokset.
    Hyvä kysymys, tuoko ikä viisautta – tai mikä ylipäänsä on viisautta. Puun tyyneys ja sitkeys minua puhuttelee ja elämännesteiden virtailu, niissä kulkeva hiljainen tieto.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 13. toukokuuta @ 01:30

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.