*Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat; WSOY 2009
 
 
Kosmologi ja professorismies yllättää tällä kertaa lukijan. Ostin kirjan, kun olen aiemmin havainnut Enqvistin tarjoavan kiinnostavaa tietoa tavalla, joka on asiaan perehtymättömänkin omaksuttavissa. Kuolema on aina kiinnostava aihe, se tulee kohti ketä vain, yllättää, hiipii nurkissa. Itsekin jo tietää: jakso 3/3 elämän draamassa on todennäköisesti jo alkanut.
 
 
Enqvist pohtii kuolemaa tilittämällä viileästi havaintojaan isänsä ja altzheimerin tautiin sairastuneen äitinsä viimeisistä vuosista. Ei siinä ole sellaista, mitä ei olisi jo sanottu ja koettu muuallakin. Hän kertaa murheellisia yksityiskohtia, mutta kieltää kirjoittamisensa surutyöluonteen. Sen sijaan hän keskittyy uskontojen mitätöimiseen.
 
Yhä uudestaan hän möyhentää siekailematta kaikkea, mikä uskonnoissa on oleellista ja uskoville pyhää. Perustelu on aukotonta ja loogista. Vimmaisuus häkellyttää. Tässä nousee mieleen, mitä Enqvist itse sanoo äidistään: ”Vimman, jolla hän pyrki pönkittämään todellisuutensa kehikkoa, olisi jo tuolloin pitänyt kavaltaa minulle, että se oli romahtamaisillaan.”
 

Enqvist vertaa uskontoja pandeemiseen ja tappavaan virustautiin, aivokemiallisen oireyhtymän aiheuttamaan mielenhäiriöön, skitsofreniaan, vaeltaviin meemeihin ja kolossaaliseen tyhmyyteen. Tämän täyslaidallisen ropistessa niskaan tuntuu ihmeeltä, kun kylmän järjen ääni ei murskaakaan lukijan sisimmässä häilyvää uskon liekkiä. Uskon yhä, en muuta voi.
 
 
Enqvist kirjoittaa näkyviin oman sivun mittaisen uskontunnustuksensa, joka lähtee maailmankaikkeudesta ja päätyy toteamaan: ”tarvittaessa olen valmis vaihtamaan mielipiteitäni kuin paitaa”.
 
 
*Tämä kirja kannattaa lukea hitaasti ja avoimin mielin. 

 

  • Kuulostaapa vahvalta tekstiltä. Pistää tosissaan miettimään tuo lainaus jonka olet postaukseesi pistänyt. Noihan se usein on jälkikäteen ajateltuna. Mistähän tuo kirjoittajan oma vimma taistella uskontoja vastaan nousee?

    Kommentin jätti Kops · keskiviikkona 28. huhtikuuta @ 15:54

  • Ups, tuli kirjoitusvihreen takia väärä linkki edelliseen. Sorry.

    http://kopsista.blogspot.com/

    Kommentin jätti Kops · keskiviikkona 28. huhtikuuta @ 15:55

  • Ajattelen, että jossain vaiheessa elämänsä kaarta jokainen pohtii ainakin hetken jumaluutta ja uskoa. Ehkä kirjoittaja on tässä kohtaa vanhempiensa kuoleman kohdattuaan ja päättänyt selvittää välinsä lopullisesti harhaisina pitämiinsä maailmankatsomusmalleihin (uskonnot). Tiedemiehen täsmällisyydellä ja perusteellisuudella sen tehtyään hän samalla ikään kuin sinetöi oman maailmanselityksensä totuudekseen. Niin, se vimma tässä mietityttää…
    Kiitos kommentista, Rita.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 29. huhtikuuta @ 02:10

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.