YLE-Ykkösen kulttuurikeskusteluohjelma Voimala on taannoin tarjonnut mietittäväksi termiä downshifting, kohtuullistaminen. Elämäntavasta on kysymys ja perimmäisenä pontimena koko yhteisen maapallomme tulevaisuus. Moniko tosissaan edes pohtii elämäntapojaan, puhumattakaan niiden muuttamisesta muuten kuin pakon edessä.
Nuorten sukupolvessa näen muutoksen siementen itävän ja se tuntuu todella hyvältä. Oma sukupolveni on sisäistänyt pyrkimyksen elämässä eteen päin, lähtökohtia korkeampaan elintasoon. Siinäkin voi olla kohtuullinen, mutta lipsahtaa yllättävän helposti turhan kulutuksen ja tavarankeruun puolelle, jos ei ole valppaana.
Mikä on kohtuullista, mikä luksusta? Kuka sen voi määritellä? Onko kohtuus lopultakin jokaisen omien korvien välissä? Keskustelimme aiheesta Toisen kanssa kotona. Pidämme omaa arkista elämäntapaamme hyvin kohtuullisena. Hidas kohtuuhintainen kulttuurimatkailu kotimaassa ja lähialueella on meille luksusta. Viikonloppulento NYkkiin ei ole meidän juttu.
Kohtuullisuus on varmaankin juuri sellainen asia, joka on jokaiselle vähän eri määriä ja asioita tarkoittavaa. Mutta kuitenkin terveellä järjellä (kukahan senkin aina määrittelisi) ajatellen, niin kyllä me olemme monessa asioissa kohtuuttomia; tavaran kerääminen, korkeamman elintason perässä kulkeminen…löytyy niitä. Hienosti kiteytit hidas kohtuuhintainen kulttuurimatkailu…tuollainen asia pitää sisällään juuri sitä kohtuullisuutta. Ei nopeita ”äksöneitä” ja tempoilua, että voisi kertoa, että viikossa tehtiin sen sata asiaa ja nähtiin 11 maata… Minun teki mieleni eilen illalla suklaajäätelöä, olin lähdössä kauppaan hakemaan, kunnes kenkiä laittaessani jalkoihin vilkaisin peiliin ja mietin, että onko muka pakko, enkö muka selviä aamuun saakka hengissä ilman suklaista jäätelöä. Kaikessa rauhassa otin takin pois päältäni ja sanoin ääneen, kohtuus kaikessa.
Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 24. maaliskuuta @ 08:12
Ehkä tuo downshifting on juuri sitä, mitä kerrot, arkisia pieniä kyseenalaistuksia ja poisvalintoja. Harva meistä on siinä asemassa, että taloudellisesti kovin merkittäviä päätöksiä pääsee tekemään. Uutisissa kerrottiin saksalaisista eläkeläisistä, jotka olivat menettäneet miljoonia euroja pörssissä ja kidnapanneet sijoitusneuvojansa kostoksi. Ahneus ja rahanhimo luo kohtuuttomuutta.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 24. maaliskuuta @ 11:42
Eräs tuttava kertoi aviomiehestään, jolle iski eläkkeellä pörssihuuma. Mökilläkin hänellä on tietokone, mistä katsoo monta kertaa tunnissa miten sijoituksensa pörssissä elävät. Nousevatko, laskevatko. Hän on unohtanut ”taivaan linnut” ja niiden elämänfilosofian. Mitä on olla vapaa ahneuden orjuutuksesta.
Kommentin jätti Lastu · keskiviikkona 24. maaliskuuta @ 16:56
Pienipalkkaisena kiertotyöläisenä toisten asunnoissa työmatkoilla yöpyneenä voin todeta, että tätä kohtuullistamisen elämäntapaa on ollut Suomessa aina. Vuosikausia haaveilin ajasta jolloin ei tarvitsisi ruokakaupassa katsoa hintoja, vaan voisi vain valita ruokaostokset ja maksaa lähtiessä. Elämäni on ollut pakosta kohtuullistettua. Olen huomannut itsessäni myös piirteen, joka liittyy suorastaan tuhlaamiseen. Ale-prosentit panevat ostamaan aivan tarpeetonta ja vain koska sen saa suurella alennuksella.
Kentien sukupolvi, jonka hyväksi on kaikki tehty valmiiksi, tarvitsee myös tällaista downshiftingiä alkaen luottokorttien silppuamisesta secondhandshoppailuun ja roskisdyykaukseen asti.
Kommentin jätti Sananjalka · torstaina 25. maaliskuuta @ 08:54
Köyhä voi määritellä orjuudeksi sen, että joutuu laskemaan joka pennin. Orja saattaa olla sijoituksiaan murehtiva pörssikeinussa eläjäkin. Voittoa hamuavan on vaikeaa hyväksyä riski, kun se napsahtaa omalle kohdalle. Elämä kohtuullistaa, mutta toisen taskuun. Hyvä kysymys: miksi pitäisi saada aina enemmän ja enemmän?
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 25. maaliskuuta @ 08:57