Iäkäs leskiystävä asuu yksin kotonaan. Hän tarvitsee liikkumiseen kaksi rollaattoria ja paljon aikaa, sillä talossa ei ole hissiä ja jäykin, lonkkaleikatuin jaloin neljä kerrosta suuntaansa portaita on hikinen urakka. Toinen rollaattori odottaa rappujen alla lukittuna, sillä pääsee roskikselle ja kesän tullen kauppaan – jos on niin hyvä päivä, että jaksaa.

Viimeksi tavatessamme pohdimme miten hän saa apua, jos sairauskohtaus yllättää öiseen aikaan. Vaikka ambulanssin saisi soitettua, rapun alaovi on lukossa. Kierreportaita on hankala paareja kuljettaa päivälläkin. Turvapuhelin on harkinnassa. Muutto palvelutaloon tuntuu vielä vaikeammalta. Yhdessä rakennettu koti parvekenäkymineen on rakas.

Ystävävanhuksen pohdinnat antavat ajateltavaa nuoremmallekin. Muutot ja muutokset on tehtävä ajoissa ja tulevaisuutta ennakoiden.

  • Turvapuhelimen hankinta ykköseksi ja alaoven lukollisuutta ei kannata eikä saa murehtia; ensivasteryhmä ja/tai ambulanssi pääsevät AINA lukituistakin ovista!

    Tuo elämänvaihe…en osaa edes ajatella, miten kipeää se tekee. Kaikki muuttuu ja on luopumisen aika. Vaikeaa ja raskasta.

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 17. maaliskuuta @ 09:19

  • Mitenkähän tuo alaovista pääseminen pääkaupunkiseudulla lienee, en ole tarkistanut asiaa, mutta minulla on ihan sama käsitys kuin sinullakin. Eihän voi olla niin, että jotain huoltomiestä täytyy yösydämellä lähteä etsimään. Hätäkeskuksen toimivuuskin vanhusta mietityttää. Yksinäinen vanhuus synnyttää pelkoja, myös sellaisia, ettei vain olisi kellekään omaiselle vaivaksi.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 17. maaliskuuta @ 12:11

  • Heillä (huoltomiehillä, palomiehillä, poliisilla, ambulanssilla) on siihen tarvittavat keinot ja avaimet, sitä ei tarvitse murehtia! Mutta tuo viimeinenkin pelko, että on vaivaksi, on niin taivaan totta, ja saadapa sitä pois vanhuksilta. Sitten on sellainen amhdollisuus, että illalla käydään kotipalvelusta vielä laittamassa vanhus vuoteeseen ja aamulla tullaan heti aamusta nostamaan sieltä pois ja laittamaan lääkkeet valmiiksi, tästä en tiedä, miten tämä palvelu pelaa jokaisella paikkakunnalla ja varsinkin isoilla.

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 18. maaliskuuta @ 08:14

  • Vilukissi, kiitos, kun otit kantaa. Hgin Hätäkeskuksen palautesivujen kautta sain varmistetuksi, että homma toimii pääkaupunkiseudullakin juuri niin kuin tiesit kertoa. Vanhuksen itsenäisen selviytymisen tarve on joskus viimeiseen asti tiukassa, apua ei hevin oteta vastaan. Luulen, että käymme ystävävanhuksen kanssa vielä monta keskustelua näistä ennen kuin hän on valmis kääntymään kunnallisten palvelujen puoleen.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 18. maaliskuuta @ 12:30

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.