Halusin kirjoittaa rakkaudesta, kertoa miten on. Sisäiset sfäärit leimusivat liekeissä. Mielipoliisi löi kynän kädestä. Käsi on vieläkin turta.
 
Rakkaudessa on pehmeitä ja aukenevia, luokse tulevia ja vastaanottavia elementtejä. On arkista ja pyhää, kauneutta ja kavahduksia, särmääkin on. Jos koo ei kolise, ärrä raapii.
 
Ei sovi kertoa rakkaudestaan, sanoo mielipoliisi. Rakkaus riehahtelee ja raastaa, käy sotaansa monilla rintamilla. Tunteiden sodassa ei pamputus riitä, tikarilla vain suoraan sydämeen.
 
Kynän terävä pää pisaroi tuskanhikeä. Kuuma tuuli pyyhkii toiveiden solaa. Halujen helle sokaisee. Tunteet tunkeutuvat uniin lupia kyselemättä. 

Tapahtuu, että muuri murtuu ja solan seinämät sortuvat. Kiivetään luhistuneiden esteiden yli. Avartuu arpinen tila, jossa sydän yhä sykkii.

  • Kertakaikkiaan kaunista. Oletko julkaissut mitään kirjoja, kolumneja, runoja, proosaa?????

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 4. maaliskuuta @ 20:39

  • Vilukissi, tämä on julkaisematon teksti (viime vuodelta). Ihanaa saada palautettakin. ’Pöytälaatikko-tiedostot’ pursuilee..

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 4. maaliskuuta @ 22:12

  • Tämä on minulle kategoriaa: ” Nieleminen kestää kauan, sulattelu vielä kauemmin. ”
    Rakkaudesta ei ole vielä kaikki sanottu. Tätäkään ei ennen ollut. Vanhetessaan on oppinut, että rakkaus kuuluu joka vaiheeseen. Yllätys on se, että se ei itse asiassa edes paljon muutukaan. Ei jalostu, mutta ei haalistukaan. (Jospa uskaltaisi vaikka salaa kuiskata mielipoliisia varoen, että muuttumista ei tapahdu ainakaan huonompaan suuntaan.)

    Kommentin jätti mm · perjantaina 5. maaliskuuta @ 11:15

  • mm, sanomastasi tulee mieleen lisätä, että rakkaus voi myös rauhoittua: vähemmän myrskyjä, enemmän hellyyttä.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 5. maaliskuuta @ 19:49

  • Niin juuri.

    Kommentin jätti mm · perjantaina 5. maaliskuuta @ 20:51

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.