Maassa on vaikeat vuodet meneillään. Kaikkien yhteinen velka kasvaa. Vastuunkantajat hikoilevat tosiasioiden painon alla. Työttömien joukko saa viikko viikolta lisää jäseniä. Monen perheen ja yksilön unelma turvallisesta tulevaisuudesta särkyy.

Ne, joilla on, haluavat lisää. Puhuvat oikeudesta. Kieltäytyvät tekemästä töitään, koska heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. Yhteiskunta ajautuu kaaoksen partaalle. Joka päivä sadat tuhannet tavalliset kansalaiset joutuvat selviytymään lisää tahtovien järjestämistä vaikeuksista.

Sodan vuodet nähnyt sukupolvi, ne, jotka siitä ovat jäljellä, pudistelevat päätään. Heidän lastensa sukupolvi oppi jo varhain elämään niukasti ja tekemään työtä. Peruskoulun viisastama sukupolvi ei ymmärrä milloin on vaatimisen, milloin tyytymisen aika.

  • Asiaa kirjoitit, Ellinoora. Olen täysin samaa mieltä.

    Kommentin jätti Simpukka · keskiviikkona 3. maaliskuuta @ 12:53

  • Niukuus ei huudossa.

    Kommentin jätti Hannelen paratiisi · keskiviikkona 3. maaliskuuta @ 16:03

  • ’Kaveria ei jätetä’ menee nyt väärinpäin. Jos joku ei haluaisikaan lakkoilla, hänet pakotetaan ”yhteiseen rintamaan”. Joukkohysteriaan hukkuu yksittäisen protestoijan ääni: onko lakkoilussa mitään järkeä ja tolkkua. Hänen vaennetaan.

    Viisaita puhut, Ellinoora.

    Kommentin jätti Lastu · torstaina 4. maaliskuuta @ 09:39

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.