TV-Ykkösen ajankohtaisohjelma oli tarttunut piispainkokouksen sorvaamaan linjaukseen rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta. Studiossa olivat keskustelemassa kirkon perhetyön emeritarovasti, parisuhteessa elävä aktiiviseurakuntalainen sekä kaksi raamatullista fundamentalistia herätyskristillisistä piireistä.
Keskustelun seuraaminen oli totaalista piinaa. Toimittaja oli rakennellut aiheesta oleellisin kysymyksin ja aihetta valottavin välispotein kohtuullisen kokonaisuuden, mutta ei saanut keskustelua hallintaan missään vaiheessa. Ison osan aikaa kaikki neljä puhuivat yhtä aikaa. Hämmästyttävää kiihkoilua puolin sekä toisin.
Ajoittain huudoksi yltyneen kinaamisen täytyi olla erityisen piinallista miehelle, joka oli suostunut mukaan edustamaan asianosaisten kokemusmaailmaa. Miltä hänestä tuntuikaan kuulla tekevänsä suuren synnin rakastamalla samaa sukupuolta olevaa niin paljon, että haluaa elää tämän kanssa. Moraalinen tuomio toiselta puolen pöytää tuli järkähtämättömänä.
Kysymys on tulkinnoista: raamatun, teologian ja kristillisen parisuhteen, mutta myös homoseksuaalisuuden käsitteestä nykytiedon valossa. Oikeassaolijoiden mukaan raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homoseksuaaliset suhteet. Yhteiskunnallinen laillistaminen ei merkitse mitään, koska raamattu on sellaisenaan Jumalan sanaa eikä muilla argumenteilla ole mitään arvoa. Oikeassaolemisen tarve ylittää kristillisen rakkauden periaatteet ja seurakuntalaisten tasa-arvoisen kohtelun.
Kirkko puolustaa miehen ja naisen avioliittoon perustuvia perhearvoja. Toisenlaisten parisuhteiden ymmärtämisessä ja arvostamisessa on vielä paljon toivomisen varaa. Siunaamista tuskin toivovat ne, joille sillä ei ole merkitystä.
Hautaan siunataan kaikki, joiden omaiset sitä toivovat, jopa kirkkoon kuulumattomat vainajat. Ehkä elävien parisuhteiden siunaaminenkin vielä jonakin päivänä lakkaa olemasta moraalikysymys.
Mikä on se kaikkein ydin, mikä homoudessa kirkon edustajia niin pelottaa. Huutaminen ja päälle puhuminen on mitä useimmiten pelon merkki. Ei haluta pysähtyä ja kuunnella omasta kannasta poikkeavia näkemyksiä – eikä ihmisiä.
Kommentin jätti Lastu · perjantaina 19. helmikuuta @ 09:48
Jaa’a, sen pelon ytimen kun tietäis. Kyllä rintamalinjat tuntuivat olevan niin tiukassa, ettei ollut varaa oikeasti edes kuunnella toisen argumentteja. Kiihko on pelottavaa, siitä kumpuaa sekä henkinen että fyysinen väkivalta. Raamatullakin voi lyödä.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 19. helmikuuta @ 11:55
Uskonto lienee yksi tärkeimmistä asioista millä voi tehdä hyvin rumaa jälkeä. Lapsista kasvatetaan neuroottisia Jumalan sanalla piiskaamalla, aikuisia mieliä rikotaan raamatulla lyömisellä ja vanhusten hauras toivo tapetaan ikuisen tulen uhkalla.
Uskon kiihkoilu saattaa toki olla myös pelkoa ja väkivaltaa, mutta ennen kaikkea käsittämätöntä tyhmyyttä. Ja äärimmäisen surullista, koska mm. eilinen ohjelma todisti kuinka vahvaa tuo vanhan testamentin aikainen näköalattomuus myös nuorissa edelleen on.
Kommentin jätti erakko · perjantaina 19. helmikuuta @ 13:25
Minä soisin siunauksen kaikille, jotka sitä pyytävät, enkä olisi itse missään nimessä heittelemässä ekaa kiveä ja syyttelemässä. Avarakatseisuutta saisi olla. Rakkaus…ajatella, siitä saadaan synninkin asia. Pääasia, että me kaikki vain rakastaisimme toisiamme, niin ei tarvitsisi lukea sodistakaan mitään. Eläinkunnassakin on homoutta. Homot/lebot eivät ole tehneet minulle mitään pahaa tai vääryyttä, miksi minäkään tekisin heille. Ja sitäpaitsi, ei se minulle kuulu, miten he rakastavat. Kunhan rakastavat.
Kommentin jätti vilukissi · perjantaina 19. helmikuuta @ 18:10
Erakko; minusta oikeassaolijat vaikuttivat vilpittömiltä puolustaessaan raamatun tulkintaansa. Mietin onko tuo tyhmyyttäkään vai sittenkin pelkoa (Lastun heittämää ajatusta jatkaakseni) sen näköalan edessä, että olisi osattava tulkita ikiaikaisten tekstien ydinajatukset meneillään olevaan, täysin toiseen aikaan. Uskallusta se vaatii, myös rohkeutta myöntää oma rajallisuutensa ja raamatun kirjoittajien inhimillinen rajallisuus.
~
Vilukissi; jostain (VT:n puolelta raamatusta) tulee mieleen kehoitus: ”siunatkaa, siunatkaa älkääkä kirotko..” Tietenkin myös homo- ja lesbokulttuureissa esiintyy monenlaisia ylettömyyksiä ja perverssiyttä kuten heteromaailmassakin. Sille ei kai kukaan ole siunausta pyytämässäkään. Aidon parirakkauden siunaamisen ei pitäisi olla noin vaikeaa kirkolle. Siinä olen kyllä piispojen kannalla, että avioliittoon vihkiminen on kirkon kannalta eri asia kuin rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 20. helmikuuta @ 13:46
Kiihko nimenomaan on pelottavaa. Tulee mieleen linnunradan käsikirjan kirjoittajan adamsin lausahdus, että sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia päähänpinttymää vastaan, koska et ole valmis menemään yhtä pitkälle. Tjs.
Omaisten tahdosta uskonnottomien hautaan siunaaminen herättää tässä sellaisia ajatuksia joita en viitsi alkaa kirjoittaa, ja menevät asian ohikin. Toivon vain, että meidät jätetään rauhaan, kun aika koittaa ü
Eipä tässä muuta, olisi ollut hyvä nähdä tuo keskustelu. Vaikka eihän niistä yleensä hyvälle tuulelle tule, pikemminkin päinvastoin. Tuntuu ettei mikään etene tässä maailmassa, takapakkia vaan mennään ü
Kommentin jätti Pankin talkkari · sunnuntaina 21. helmikuuta @ 14:43
Pankin talkkarille; olen joskus kokenut itsekin keskustelun uskonnollisten fundamentalistien kanssa mahdottomaksi sen kiihkon takia. Kiihkoa esiintyy myös uskonnottomien puolella. Jokaisella on varmaan omat pelkonsa.
Mitä hautaan siunaamiseen tulee, tietoni mukaan kristillistä siunaamista ei toimiteta omaistenkaan toivomuksesta, jos vainaja ei kuulu kirkkoon ja on eläessään selkeästi kieltänyt kirkolliset seremoniat.
Ei ollut tosiaankaan mieltä ylentävää katseltavaa ja kuunneltavaa se ohjelma enkä usko sen edistäneen asiaa oikein kenenkään kannalta.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 21. helmikuuta @ 21:20