Luin otsikkosi kahteen kertaan väärin.
Ahdistus heijastaa valoa.
Ahdistus? Adventus. Sitä tarkoitit.
Mutta lohdulliselta ja hyvin todelta tuntui
tuo toinen vaihtoehto vaikka ensi lukemalta
kummastutti. Adventin tapahtumasta alkoi
Kunnian Kuninkaan alennustie, matka
kohti ristiä, ahdistushan sekin oli?

Kommentin jätti Leen@ · maanantaina 30. marraskuuta @ 17:54

Voiko ahdistus heijastaa valoa? Paradoksaalista, mutta mahdollista. Kuten jokaisen yön jälkeen tulee aamu, talven jälkeen kevät. Joskus hetkeksikin väistyvä ahdistus antaa niin suuren toivon kipinän, että se riittää aamua heijastavaksi valoksi yötä kulkevalle. Adventin symbolit, viikko viikolta lisääntyvät kynttilät, viittaavat jouluun, jolloin Valo syntyi maailmaan. Ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumi Jerusalemiin ratsastavasta Jeesuksesta taas liittyy Vapahtajan ihmiselämän kaaren toiseen päähän, lähestyvään kuolemaan. Kuolemakin heijastaa valoa, sille joka uskoo.
*Kiitos kommentista Leen@, sait miettimään toisella tavalla adventtia.

Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 30. marraskuuta @ 23:22

Tässähän on selvästi vertauskuva alas laskeutuneesta armosta, joka ulottuu niin alas, ettei kukaan voi sanoa, etteikö siihen yltäisi.

Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 16. joulukuuta @ 18:56