On taas monista ihanista ajoista se sietämättömin. Pissismummon Poikakaveri kantaa  joka päivä pinon postilaatikosta eteisen pöydälle. Siinä ne pyörii monivärikkäät ja huutelee: kato, kato, osta, osta. Huuteluun kyllästyneenä Mummo raapottaa ne kohta takaisin pihan poikki laatikkoon, joka on huomattavan paljon postilootaa kookkaampi ja on syöny monen muunki asukkaan huutelijat. Mekastakoot keskenään hyväkkäät, kyllä keräyslootaan mainosta mahtuu.

Moni saa töitä älyttömästä joulumainosrumbasta, hyvähän se, mutta työn hyöty on väliin vähä kyseenalainen, aineski meillä. Nämä kaksi tupajäärää, Pissismummo ja Poikakaveri, toimivat näätsen omaan malliinsa. Jos tulee jotain hankintaa mieleen, lähetään isoon kauppaan. Käppäillään ja äimistellään siellä aikansa ja ihmetellään mitä kaikkee muuta on, mitä ei mihinkään tarvita. Jos taas kohille sattuu jotaki, mikä tahtoo mukaan, ni sit katotaan hintalapukas ja mietitään riittääkö eläke-eurot. Jos riittää, ni kassan kautta kotio. No, joskus on varminta pitää kahvikupillisen verran taukoa käppäilystä ja tuumata välillä.

Pikkuritarin syntymä on oirehtinut Pissismummon sekä vaariutuneen Poikakaverin elämässä väkevästi. Ihan höperöityneet ovatten molemmat nämä hyväkkäät. Käppäilykierrokset tuppaavat väkisin päätymään aina tietylle osastolle, jossa on tarjolla pikkuritarimaista rompetta. Kyllä on tarvittu tuumaustaukoja ja käsijarrukäännöksiä, ettei alituiseen menis hankintojen puolelle. Tavaratalohan ei ihmistä onnelliseksi tee, paitsi pikkuritarien mummot ja vaarit sen leluosasto. Ongelma on ihan meitin ikioma, nääs itte ritarillahan on hyvinkin pieni leluosastollinen kierrätettyä sekä lahjaksi saatua viihdykettä kotosalla.

(Nyt tuli tunnustuksen paikka: pääsi käymään silleen, että muuan Pikkuritarin kokoinen IsoNallukas piti pelastaa ylähyllyltä, kun se siellä toiveikkaana käpäliään ojenteli ja jupisi, että kaipaa niiiin kovasti kotia ja leikkikaveria. Nääs kaikki samankokoiset lajitoverit olivat jo päässeet kuka minnekin. Yksinäistä rupesi olemaan ylähyllyllä. Eikä Mummon sydän sitä jupinaa kestänyt kuulla.)

IsoNallukas on pitänyt kivasti seuraa Mummolle joulua odotellessaan. Vähän sille tuli kiire mennä piiloon, kun Pikkuritari pelmahti ovesta Vaarilaan vierailulle. Mutta kohta kun meno hiljeni kaapinoven takana, huuteli IsoNallukas sieltä tohkeissaan: minä olen täällä, minä olen täällä. Poikakaveri uumoilee, ettei vain Mummolta pääsisi itku, kunhan Pikkuritari vie IsoNallukkaansa kotoisan leluosastonsa päällysnalleksi ja kukaan ei enää huutelekaan Mummolle: minä olen täällä, minä olen täällä.

  • Tämä ritarikunta saa kyllä tämän mummopappakunnan aina vähän sekaisin. Pian lähdemme syöttämään tuolle omalle ritarikunnalla thairuokaa. Se on yksi ritarikunnan ja mummopappakunnan yhteisistä harrastuksista kun taas on näin ympäri käyty ja yhteen tultu.

    Kommentin jätti mm · lauantaina 28. marraskuuta @ 15:54

  • Ihan samoja latuja kulkee ajatukset noiden mainosten kanssa. ja keräyslaatikko on meilläkin ihan postilootan vieressä. Miksei niitä sitten suoraan sinne tule kipattua. Iloitsen, kun huomaat sen, että joku saa palkkaa niiden kantamisesta. Meiltä lähtee aamuisin postipoika kierrokselleen.

    Oi mummoutta! meidän postilaatikolta ei enää ole pitkä matka uuteen lastenvaateliikkeeseen, jossa uuden lisäksi on kierrätettyä myynnissä. Onneksi en ole mummo, ne sisustustavaratkin jo huutelevat minulle kuin Iso nallukas sinulle.

    Kommentin jätti [email protected] · lauantaina 28. marraskuuta @ 18:18

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.