* Kenen kanssa tahansa on turvallista vaihtaa ajatuksia matkoista, joita on tehty. Ei sitä maanosaa tai maatakaan, jossa joku ei ole jo käynyt. Matkailu on monelle yksinkertaisesti elämäntapa. Jonkun kohdalla voi olla kysymys lomanvietosta, arjen paosta, jopa itsensä pakenemisesta. Joku kerää esityskelpoisia dokumentteja siitä, että on elänyt. Mikä ettei. – Iäkäs matkatoveri sanoi viime matkansa tärkeimmäksi anniksi sen, että havaitsi matkustelleensa kylliksi. Se kuulosti hyvältä.

* Kuultuaan kymmenennen kerran monumentaalirakennuksen kohdalla, että sen rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla ja täydentyi seuraavilla vuosisadoilla sen ja sen kuninkaan toimesta, alkaa olla kiitollinen, että tällä vuosituhannella osataan jo korjata ja entistää. Opin arvostamaan vanhaa kulttuuria, kun näen, mihin sen aikaan on kyetty. Lisäsiiven rakentaminen ei ole vaikeaa, mutta vanhan korjaaminen voi olla. 

* Korjattujenkaan museokirkkojen näkeminen ei rakenna ihmisen hengellistä tilaa. Kirkko elää vain seurakunnassa, joka kokoontuu yhteen rukoilemaan ja kiittämään. Sisällä minussa on sydämen kirkko, joka säilyy elävänä paikasta riippumatta, kun rukoilen ja kiitän.

* Muistan ikuisesti, miten hämmästyneitä äitini ja isäni olivat osallistuttuaan yhdelle seurakuntamatkalle, jonka toisena matkanjohtajana olin kauan sitten. He näkivät minusta sellaisen puolen, joka ei tullut esiin lapsena ollessani eikä myöhemminkään käydessäni lapsuuskodissa vierailulla. Tälläkin tavalla matkailu voi avartaa.

* Matkailu ei avarra vaan kapeuttaa, sanoi Tuomas Enbuske – muuten erinomaisessa –  ohjelmassaan äskettäin. Hän todisti väitteensä kysymällä rannalla bailaavilta, mitä he tietävät maasta, jossa ovat. Harva tiesi mitään. On ihmisiä, joille bailaus ja aurinkoranta riittävät, miksi sitä paheksua. Muunkinlaista matkailua on, siksi tuo vanha klisee pitää yhä osittain paikkansa. 

  • Luen mielelläni matkakertomuksiasi.

    Kutsun sinut murrematkalle! Haaste odottaa blogissani.

    Kommentin jätti Lastu · tiistaina 24. marraskuuta @ 15:48

  • Matkoissa on myös se hyvä puoli, että ne elää vielä monesti jälkeenpäin uudestaan. Matkan muistijäljet hakevat paikkansa limittyen lomittain toisten muistojen kanssa ja antaen niille uusia näkökulmia. Jälkeenpäin voi vielä lukea ja oppia, missä kaikessa oikeastaan tulikaan käydyksi.

    Kommentin jätti mm · tiistaina 24. marraskuuta @ 17:02

  • Lastulle: haaste on pantu mietintään.

    mm: olen oppinut senkin, että matka pitää myös sulkea. Eräs tapa tämäkin, että kirjoittaa siitä itselleen ja siinähän siitä saa sysäyksiä muistoilleen joku toinenkin, jos sattuu kiinnostamaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 24. marraskuuta @ 22:21

  • Viisas ajatus tuo matkan sulkeminen, Huomaan, että pitkien matkojen jälkeen sulkeminenkin on hitaampaa. Luulenpa, että hyvä kuolemakin tarkoittaa hyvin suljettua elämää.

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 25. marraskuuta @ 11:01

  • mm; ajatuksesi jatko liittyy ihanalla tavalla samaan, onhan elämäkin eräänlainen matka, lyhyt tai pitkä. Vanhuus olisi elämän sulkemisprosessi – vähän kerrallaan luovutaan asioista, jotka ennen ovat kuuluneet elämän kokonaisuuteen. Ja voisikohan luopuminen olla sitä, että vielä kerran kulkee koetun läpi muistoissaan…

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 25. marraskuuta @ 13:39

  • Viimeinen kierros… Siinä pitäisi löytyä armollisuutta itseään kohtaan…

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 25. marraskuuta @ 13:52

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.