pb022943.JPG

Obidosin Pyhän Hengen Pankki 

Toisena matkapäivänä ihmeiden metsästys jatkuu Lissabonista pohjoiseen kohti Porton kaupunkia. Jos on Sintra kuninkaiden kaupunki, niin Obidos puolestaan tunnetaan kuningattarien kaupunkina. Anja kertoi aivan rakastuneensa tuohon vuoren rinteellä uinailevaan kyläkaunottareen, joka muinoin lahjoitettiin aina kulloinkin vallassa olevalle kuningattarelle. Anjan portugalilainen anoppi kuuluu olleen sieltä kotoisin. Pysähdymme torin laitaan ja kävelemme siitä viehättävää kujaa ylös Obidosin linnaan, neljänteen Ihmeeseen, jossa saamme maistiaiset makeasta kirsikkalikööristä.

pb022948.JPG

Barcelosin kukot ovat Portugalin tunnus 

Aurinko valaisee vuoren rinteet ja laakson, kukat kukkivat marraskuussa, jossain kiekuu kukko. Kujalla on toistaan somempia pikkuruisia kauppoja, joissa poikkeillen aika kuluu huomaamatta. Kuljen yleensä Toisen kanssa ryhmän laitamilla tai perässä kuvaamisen vuoksi ja nyt huomaankin, että kaikki ovat jo menneet. Anja tulee torin suunnalta ja kysyy ystävällisesti: muistithan, että lähdemme tasalta. – Voi, muistin kyllä, mutta unohduin silti, nauran ja kiiruhdan peräänsä torille, jossa matkalaiset ostavat vielä omenoita ja päärynöitä torimummolta ja sitten auto pääsee lähtemään eteen päin. Kukapa ei kuningattarien kaupunkiin rakastuisi!
 

pb022967.JPG

Alcobacan luostarin julkisivu jatkuu sata metriä keskiovelta kumpaankin suuntaan 

Viides Ihme on Alcobacaan, kahden joen risteyskohtaan 1100-luvulla perustettu Pyhän Marian munkkiluostari, jossa kukoistavimmillaan oli yli 900 munkkia. Luostari oli tuolloin koko Portugalin rikkain ja siellä oli mm. valtava kirjasto. Luostarikirkossa lepäävät kuninkaanpoika Dom Pedro ja hänen rakastettunsa Dona Inés de Castro sarkofageissaan. Anja kertoo kiinnostuneille Pedron ja Inésin liikuttavaa rakkaustarinaa sarkofagien ääressä ja minä vaeltelen kuvaamassa kauniin kirkon Maria-alttareita ja appelsiinipuiden täyttämää sisäpihaa. Kaariholvikäytävillä on runollisia nimiä, kuten Claustro do Silêncio, Hiljaisuuden käytävä. Luostari on edelleen vaikuttava ja tunnelmallinen – ehkä enemmänkin Pyhän Marian suojeluksen kuin kuninkaan rakkaustarinan tai munkkien hurskauden takia, mietin. Alcobaca valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi 1985.
 

pb022961.JPG

Pyhän Marian alttari on päällystetty lehtikullalla 

Lounaspaikkamme on viehkossa kalaravintolassa pienessä Nazarén kaupungissa, joka alkujaan oli kuulu kalastajakylä Atlantin rannalla. Anja kertoo, että Nazarén naisilla on perinteisesti ollut yllään seitsenkertainen hame, mutta onnistumme näkemään vain yhden tällaisen perinnehameen kantajan.
 

Meillä on joka päivä aamiaisen lisäksi ainakin yksi täydellinen ateria, joinakin päivinä peräti kaksi, sekä lounas että illallinen. Portugalilaiseen ateriaan katetaan alkupaloiksi tuoretta leipää, oliiveja ja vuohenjuustoa. Toiseksi tuodaan vihannessosekeitto, jossa peruna- tai naurispohjaan on lisätty esimerkiksi porkkanasuikaleita tai pitkässä varressa kasvavaa isolehtistä Galixian kaalia pilkottuna. Nazaréssa saamme tasaiseksi soseutettua hernekeittoa. Pääruuaksi tarjotaan joko kalaa tai lihaa kasvisten kera, täällä saamme kolmea eri laatua kalaa,  friteerattuja perunalohkoja ja papuja. Jälkiruuan saa usein valita monista makeista vaihtoehdoista, täällä se on jäätelöannos. Kattaukseen kuuluu aina sekä puna- että valkoviiniä ja mineraalivettä. Jälkiruuan kruunuksi tuodaan pequino, pikku kuppi espressokahvia. Juon kotioloissa maitokahvia ja minulla on aina vaikeuksia espresson kanssa. Joudun sulattamaan kupilliseen koko pussillisen sokeria ja nielemään kahvin yhtä kyytiä. Kadehdin niitä, joiden näen juovan pari kolme kulaustaan nautiskellen ilman pehmennyksiä.
 

pb023018.JPG

Nazarén rantaa Sîtion kalliolta 

Anja on varoitellut Atlantin aaltojen vaarallisuudesta, mutta täytyyhän minun mennä rantahiekalle saadakseni kuvia vihreinä vyöryvistä valtameren aalloista. Toinen tulee perääni ja kiskoo minua takaisin kadulle ja minä nurisen siitä. Matka jatkuu rannalta 110 metriä korkeammalle Sîtion kallioille, josta aukeaa huikean hieno näkymä alas kylään ja äskeiselle rantahiekalle, johon vihreä meri hulmuttaa vaahtopitsiään. Kuuntelen ylhäällä meren kohahtelevaa laulua, se on kotoisten metsiemme huminan tavoin ihmeellisen kaunista musiikkia.
 

Matka jatkuu Batalhaan, jonka luostarikirkko on kuudes Ihmeemme. Luostarin edustalla on valtava ratsastajapatsas. Kirkossa on Portugalin ensimmäiset lasimaalaukset ja komea holvisto, mutta myös erikoinen osa, jonka seinät ovat taidokasta kivikoristelua tulvillaan, mutta kattona on kirjaimellisesti taivas. Ehkä rakentajien rahat loppuivat kesken tai mielenkiinto kuninkaiden mausoleumin rakentamiseen lopahti kenties. Batalhaan on kuitenkin haudattu prinssi Henrik Purjehtija, tuo löytöretkeilijöiden uljas keulahahmo. Luostarin kapitulisalista on tullut eräänlainen Portugalin kansallispyhäkkö, jossa on tuntemattomien sotilaiden haudat. Tämäkin luostari pääsi maailmanperintöluetteloon 1983.
 

Ilta jo hämärtyy, kun saavumme Portoon, Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Anja kertoo portugalilaisten sanovan, että Lissabon huvittelee ja Porto tekee työt. Pohjoinen alue on erinomaisen viljavaa ja teollisesti kehittynyttä, mutta myös kulttuurisesti vireää. Hotellimme on keskeisellä paikalla, mutta huoneissa on toivomisen varaa: sängyt ovat niin valtavat, että niiden ympäri mahtuu liikkumaan vain vuorotellen. Toinen yöpöytä ei mahdu paikoilleen, se on työnnetty kirjoituspöydän alle. Ainoa tuoli taas pudottaa istujan niin alas, että pöydän reuna on melkein leuan tasalla. Keksin käyttää yöpöytää istuimena ja saan muistiinpanot tehtyä. Kumma kyllä kolme yötä menee näissäkin oloissa hilpeästi.
 

 ~ jatkuu

  • Odotan innolla jatkoa. Teillä on ollut ilmeisen hyvä opas mukana.

    Kommentin jätti Simpukka · perjantaina 13. marraskuuta @ 19:44

  • Juuri tästä olimme koko porukalla tyytyväisiä, oli hyvää onnea. Olen huomannut, että valmiiksi suunnitellut kiertomatkat saavat parhaita oppaita.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 14. marraskuuta @ 00:33

  • Oli mielenkiintoista seurata matkaraporttiasi koska olen tehnyt saman Portugalin kierroksen keväällä 2008.
    Nyt sain sinun kanssasi kulkea uudestaan tämän antoisan matkan.

    Kiitos siitä.

    Iris

    Kommentin jätti iris salin · sunnuntaina 15. marraskuuta @ 17:29

  • Kannattaahan tuo kokea, vai mitä. Olimme ilmoittautuneet tälle matkalle jo keväällä 2006, mutta silloin reissu estyi sairauteni vuoksi. Kerrottiin, että tämä kiertomatka on ollut vuodesta toiseen Matkapoikien ja Kotimaa-lehden ohjelmassa pienin muutoksin, koska se on niin suosittu.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 17. marraskuuta @ 20:44

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.