Olimme yhdessä kotikirkossa pitkästä aikaa. Messu antoi paljon: vierailevan lähetyspappiveteraanin sydäntä koskettava saarna, oman tutun pastorin valoisa tapa kohdata seurakunta, ehtoollisen armahtava siunaus jokaiselle osallistujalle henkilökohtaisesti osoitetuin sanoin, musiikki, joka oli sopusoinnussa päivän johtoajatuksen kanssa. Teksteinä oli Mooseksen musertava laki Vanhasta testamentista ja Kristuksen armahtavan rakkauden julistus Uudesta. Saarna päättyi haastavasti: ?kaikki on jo sanottu, mutta kaikkea ei ole vielä tehty?. 
 Tilastojen karu kertoma, että väki kirkossa vähenee hitaasti mutta varmasti, ei näy vielä kotikaupunkimme messussa. Eroava porukka lieneekin pääsääntöisesti heitä, jotka eivät sunnuntain messussa käy.  Avioliittoon kuulutettuja on talviaikaan yleensäkin vähän, mutta kastettuja lapsia sen sijaan kuluneella viikollakin kymmenkunta. Kuolleiden joukossa oli tuttu vanhus, joka jaksoi 88 vuoden ikään. Muistelen menneiden vuosien uskollista diakoniapiiriläistä, joka oli lämpimien tekojen ihminen. 
 

TIEDE-lehden erikoisnumero, Ihmisen tulevaisuus, kaavaili hulvattomia näkymiä tekniikan ja lääketieteen kehitykseen. Tällä kertaa pidättäydyttiin kokonaan globaaleista kauhukuvista. Ihmisen henkisen kehitystä ei juurikaan ennusteltu, ainoastaan artikkelissa Kirkko natisee liitoksissaan oli tutkija Kimmo Ketolan ajatuksia. Kirkkoa koskeva tulevaisuusskenaario osoittautui yllättävän kansalliseksi ja varovaiseksi: v. 2030 kirkkoon kuuluu enää runsas puolet suomalaisista, kaupungeissa ei sitäkään; sisäiset ristiriidat repivät kirkkoa eikä yhteistä näkemystä löydy. Oppisisältö ei ehkä muutu, mutta tulkinnat väljenevät.

 

  
Enpä tiedä mitä kyseinen tutkija on tutkinut, mutta hänen arvelunsa ateistisen kristillisyyden yleistymisestä  vaikuttaa oudolta. Sanaparihan on absurdi. Kovin jälkijättöiseltä tuntuu ennuste, että liturgisten ja karismaattisten suuntausten rinnalle voi nousta sosiaalista, ekologista, mystiikkaan ja meditaatioon suuntautuvaa kristillisyyttä. Eikö tuota kaikkea ole nyt jo kirkon sisällä runsain määrin. En ryhdy ennustelemaan kirkon tulevaisuutta, mutta toivoisin lastin kevenevän muutenkin kuin matkustajakadon ansiosta. Laiva on raskaasti kääntyvä, ellei peräti uppoamisvaarassa paljolti siksi, että siinä kuljetetaan mieletöntä määrää perinnettä, byrokratiaa, kirjaimeen hirttäytyviä ja kompromisseja tahkoavia teologisia ikuisuuskiistoja.

 

Elävä usko on siellä, missä kaikkea ei vielä ole tehty lähimmäisen hyväksi.      

  • Tulipa sellainen olo, että olisi pitänyt herätä ajoissa ja mennä kirkkoon sunnuntaina. Onkohan se väen väheneminen siitäkin, että kuitenkin on paljon meitä, jotka käytännössä jäävät vapaapäivän aamuna peiton alle, vaikka oikeastaan pitävät kirkossakäyntiäkin arvossa?

    Samaa Tiede-lehteä on luettu. Minuakin tuo skenaario ihmetytti, minä sen sijaan näkisin, että entistä enemmän kaikenlaiset pienet ja erikoisetkin kirkkoyhteisöt nousevat kukoistukseensa, kun ihmisten kristillinen toteämys ohenee. Siitähän on jo merkkejä olemassa, pääkaupunkiseudulla pieniä uusia seurakuntia (tms) on enemmän kuin ikinä ennen.

    Kommentin jätti [email protected] · tiistaina 13. lokakuuta @ 17:37

  • Teologiset ikuisuuskiistat
    vaikuttavat joskus tärkeimmiltä
    kuin koko usko.

    Tartteeko usko niitä kiistoja?
    Jeesus Kristushan on uskon
    päämies, mitäs ihmeen
    kiistelyä siinä on, kun
    kaikki on jo Sanottu
    Raamatussa.

    Elävä usko ei ole joka miehen,
    vaikka teologista tietoa on.
    Jos uskon päämies ei ole
    saanut vallata sydämiä,
    onko ihme, jos ei sitä
    lähimmäisen rakkauttakaan ole.

    Pelkällä k a r i s m a l l a ei kirkkoja täytetä,
    vaikka uskontoa harrastetaankin
    monissa pienissä yhteisöissä.

    Vain Vanhurskas on elävä uskosta.

    Kommentin jätti herne · keskiviikkona 14. lokakuuta @ 13:09

  • [email protected], tuo messun alkamisaikakin on yksi niitä pyhiä perintöjä, joita ei näy saavan muuttumaan millään. Kyllä on kaupungin raitti hiljainen ennen kymmentä sunnuntaina, siitä sen näkee, miten erilainen on nykyihmisen viikonloppurytmi.

    Herne, tulkinnat! niistäpä ne ikuisuuskiistat nousee. Sana sanoo näin ja noin, mutta miten se on tulkittava, siihen tarvitaan jo monen vuoden yliopisto-opinnot. Antti Eskola, toisen alan oppinut mies puhuu yksinkertaisen uskon puolesta. Olen samoilla linjoilla.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 15. lokakuuta @ 19:51

  • Olipas puhutteleva postaus. Hienosti kirjoitit.

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 15. lokakuuta @ 22:34

  • Keskeneräisessä maailmassa ei ole työllisyysongelmia.

    Kommentin jätti mm · perjantaina 16. lokakuuta @ 10:00

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.