Monissa laitostöissä: päiväkodeissa, kaupoissa, sairaaloissa ja tehtaissa aamun työvuoro alkaa perinteisesti seitsemältä. Kahdeksaksi tai yhdeksäksi menevät opettajat, toimisto- ja virastotyöläiset. Moni joutuu nousemaan työmatkasta riippuen varsin varhain. Ettenkö itsekin muistaisi herätyskellon ikävää nirinää työaamuina. Aina se tuntui raastavan makeimmasta unesta.
Sen päätin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä eläkepäivää, että herätyskelloa en sitten tarvitse, aamusta ei lipsuta iltapäivän puolelle eikä nukkumaan menosta aamuyölle. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on lipsahtanut, syynä uppoutuminen lukemiseen tai kirjoituspuuhiin. Niissähän helposti ajantaju katoaa.
Nyt ehdotellaan jo vakavissaan, että koulujen alkamisaikaa pitäisi siirtää yläasteella ja lukiossa myöhemmäksi, kun nuoret ovat niin väsyneitä aamuisin, että nukkuvat pulpettiinsa. Televisio yhdisti ennen perhettä, mutta nykyään se toimii lapsenvahtina ja nuoria kasvattaa netti oven takana, jossa lukee: Aikuisilta Pääsy Kielletty.
Biologinen rytmi on jokaisella omansa, mutta onhan sen säätely mahdollista ja tahdonalaista. Varhaisia heräämisiä voi auttaa rauhoittamalla iltaa ja päiväjärjestyksestä voi itse pitää kiinni. Selvähän se, että muutaman tunnin uni ei jaksa pitää vireystasoa, jota tehokkaaseen oppimiseen tai työntekoon tarvitaan. Hyvä on, että erilaisia harrastuksia tuetaan, mutta lepo on aliarvostettua monissa perheissä.
.
En voi olla ihmettelemättä,
kuinka alta kymmenen
vuotiaillakin (lastenlapsilla) on vaikka
minkälaista harrastusta.
Hyviähän ne ovat, ja niihin
kannustetaan tietenkin;
mutta kun ei ole
niitä lepohetkiä laisinkaan.
Tietokoneen käytönkin
he osaavat paremmin kuin minä.
Heidät on opetettu siihen,
että koko ajan pitää olla
touhua, jos ei, niin
on tylsää.
Iloitsen heidän tylsistä
hetkistään, ja olenkin
sanonut, että silloin
on hyvä pitää tylsyysanalyysiä,
ja katsoa, mitä ajatuksissa ja
muistilokeroissa liikkuu.
Tylsyysanalyysi- sanasta he
ainakin kiinnostuivat.
Kommentin jätti herne · lauantaina 10. lokakuuta @ 13:15
Hieno analyysi tuo onkin. Siitähän löytyy vaikka mitä. Alituinen rientäminen asiasta ja paikasta toiseen kasvattaa vähitellen lapsen sisälle ikuisen levottomuuden, joka ei tyynny oikein mistään. Voisimmeko isovanhempina olla lapselle semmoinen sylisatama, jossa on hyvä levähtää.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 10. lokakuuta @ 19:46
”Nyt ehdotellaan jo vakavissaan, että koulujen alkamisaikaa pitäisi siirtää yläasteella ja lukiossa myöhemmäksi, kun nuoret ovat niin väsyneitä aamuisin, että nukkuvat pulpettiinsa. ”
Tietääkseni Amerikassa suurin osa ihmisistä työskentelee klo 9 – 17, eli aika myöhäksi valahtaa työpäivä.
Kommentin jätti Kynsi · maanantaina 12. lokakuuta @ 20:53
Niin, asioilla on puolensa. Mikä on myöhään ja mikä varhain lienee sekin eri puolilla maailmaa sosioekonominen kulttuurikysymys. Meidän vuotemme pitkä talvipuolisko tuo myös pimeän ja valoisan ajan tähän yhdeksi tekijäksi, kun tiedetään valon merkitys vireydelle.
Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 12. lokakuuta @ 22:41