” Vanhuksille syötetään liian voimakkaita lääkkeitä ja monia lääkkeitä yhtä aikaa eikä tunneta niiden haitallisia yhteisvaikutuksia. Koulutus on puutteellinen, ei opeteta katsomaan kokonaistilannetta. Lääkkeet vaikuttavat vanhukseen eri tavalla kuin keski-ikäiseen. Eihän kukaan määrää samaa annosta lääkettä kolmivuotiaalle lapselle kuin aikuiselle, mutta vanhuksille annetaan. Vanhus on hauras, maksan ja munuaisten toiminta on hidastunut. Etenkin keskushermoston kautta vaikuttavat kipu- ja psyykenlääkkeet vaikuttavat vanhukseen voimakkaammin ja lääkkeen haitat korostuvat. ”
*Professori Sirkka-Liisa Kivelä Suomen Kuvalehden 38/2009 haastattelussa
Tämä on murehduttava asia.
Ihmiseltä viedään kaikki vanhana,
ei saa olla edes olemassa tietoisesti.
Lääkkeillä laitetaan kuin
pakettiin, jotta on helppo käsitellä,
lopulta siististi valkoiseen
arkkuun.
Kauniita sanoja ja
kukkia ei silloin puutu.
Olen aina sanonut, että kukat
ja kauniit sanat on annettava
elinaikana, kuollut ei niistä iloitse.
Mutta iloitseeko enää,
lääkityksen tehdessä tehtävänsä?
Kommentin jätti herne · perjantaina 25. syyskuuta @ 10:05
Voi, niin – kuka meistä haluaisi olla lääkepaketti, helppohoitoinen ja helposti sänkyynsä unohtuva? Kun saisi olla ihmisenä loppuun asti…
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 25. syyskuuta @ 20:25